Kirjoittaja Aihe: Pihakoivun uusi elämä  (Luettu 8169 kertaa)

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Pihakoivun uusi elämä
« : 12-06-2014, 22:25:46 »
Muutamia vuosia sitten vanhempieni päässä alkoi jokin turvallisuussensori piippaamaan riittävän lujaa ja talon vierestä sai muutama iso koivu lähtöpassit. Voihan olla, että ne olivat jo aloittaneet lähtölaskennan, että minä synkkänä ja myrskyisänä yönä sanovat itselleen 'ihan sama, antaa mennä' ja tulevat makuuhuoneeseen pötköttämään noin katon läpi. No, erityisesti yhdessä noista jättiläisistä oli tullut lapsena kiipeilyä varsin ahkerasti - sitä koivua lienee kiittäminen kiipeilytaidoista ja osaksi myös mieltymyksestä korkeisiin paikkoihin - lisäksi se on tarjonnut siskolleni vuosikausiksi pursuilevat pakurikääpävarastot. Oli siis mielestäni aivan oikein ja kohtuullista säästää sen tyviosasta sopiva palanen ja antaa sen jatkaa elämäänsä kitaran muotoisena esineenä.

Tänä kesänä arvelin koivupalan riittävästi kuivuneeksi ja aloin työstämään siitä kantta kitaraan. Pohjalle tulisi muutaman vuoden takaisesta djembeprojektista ylijäänyt khaya-mahonkipala. [keksi tähän joku nössö tekosyy] vuoksi oikaisin ja ostin valmiin liimakaulan, joka sitten rangaistukseksi vaatikin vähän muokkausta ja aika paljon säätöä.

Ensimmäisenä työkaluina oli käsisaha, kenttäsirkkeli, höylä ja nauhasantaaja. Niillä päästiin jo hyvään alkuun.

[ Guests cannot view attachments ]

Seuraavia vaiheita onkin dokumentoitu tähän saakka varsin vähän. Valmis kaula oli aavistuksen väärän kokoinen (tai sitten mun kitaran runko oli aavistuksen väärän kokoinen), joka tapauksessa täytyi vähän improvisoida tuota soololoven seutua. Mutta eikö kaikessa rakentamisessa keskeistä ole saada kaikki vääjäämättömästi tekemistä torpedoivat virheet näkymättömiksi tai sitten muuttaa ne yksityiskohdiksi? No, tässä ainakin lähdettiin hakemaan tätä jälkimmäistä. Samalla koetan vähän pehmentää tätä tenonin seutua, että korkeammille nauhoille olisi mukavaa päästä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee...

[ Guests cannot view attachments ]

Tässä on tilanne tänään. Kriittiset kohdat (kaulatasku, kaulakulma, tallan sijainti, mikrofonien paikat) on saatu täsmäämään, joten nyt voi hengittää vapaasti ja keskittyä estetiikkaan ja mukavuustekijöihin ja odottaa seuraavan komplikaation iskua palleaan.

[ Guests cannot view attachments ]

Poissa Jarzanza

  • Viestejä: 88
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #1 : 13-06-2014, 19:37:37 »
Onnea projektiin!
Aika upean näköistä koivua kyllä on, muutenkin näyttää kyllä hyvältä.  O0

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #2 : 14-08-2014, 22:48:46 »
Kesän muilta riennoilta on nyt joutanut taas vähän näpertämään kitaran kanssa. Reunalistat yritin kiinnittää aluksi tinnerillä, itseasiassa kohtuullisen hyvin ja tarkasti sillä saikin listoja kiinniteltyä, mutta sen haihtumiseen meni tuskastuttavan kauan. Lopulta noin kaksi kolmannesta meni tinneriasennuksella ja viimeinen kolmannes pikaliimalla - siihen sisältyi soololovi ja tiukimmat mutkat, jolloin oli muutenkin kätevää lämmittää ensin reunanauhaa ja sitten muutamassa sekunnissa liimata lämmin ja taivuteltu pätkä paikoilleen. Siistiä ja näppärää, mutta pikaliima kans vaikuttais imeytyvän puuhun, joten jos vesipetsiä alkaisi puulle levittämään, voisi vaaleita laikkuja reunoille jäädä.

Tänään sitten hioin pintaa vielä sileäksi ja laitoin kaulan liimaukseen. Nyt hiukan jännittää, että olikohan varmasti kaikki mitat oikein ja tasku oikeassa kulmassa ja kaikki muutenkin ok... Varastosta löytyi kans puoli purkkia Dicco nitrolakkaa, jee.

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #3 : 27-08-2014, 21:19:31 »
Tänään kitara sai ensimmäisen ohuenohuen nitrokerroksen pintaansa. Tämän rakennusprojektin yhteydessä en saa kynsiini maaliruiskua, joten nyt lähdetään tavoittelemaan peilipintaa siveltimellä. Ei-optimaaliset tekijät prosessissa: 1) lämpötila, 2) ilmankosteus, 3) lakkaustila, 4) valaistus, 5) sivellin, 6) lakkaajan taidot. Muuten meni hyvin ja tästä lähtee lakkakerroksen paisutus.

Mielessä on vielä lakan sävytys luonnonväreillä, mutta sen levittäminen siveltimellä vähän arveluttaa. Verihelttaseitikkejä oon pari kertaa käynyt etsimässä, eikä niitäkään oo näkynyt. Sahrami ei muuten vaikuttais uuttuvan tinneriin, mutta sinoliin kuulemma kyllä.

Poissa Digiootti

  • Viestejä: 1 492
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #4 : 27-08-2014, 21:53:22 »
Harvinaisen kauniskuvioista visakoivua, ja käsittelyn jälkeen kuvio tuli korostetusti esiin. Hieno kitara tulossa.  O0

Poissa MasaP

  • Viestejä: 493
  • Tuusula
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #5 : 28-08-2014, 07:19:11 »
Jos peilipintaa havittelet, niin miten olisi puleeraus pinnan viimeistelyssä? Omat kokemukseni puleerauksesta on kansakouluajoilta. Silloinen puutyönopettaja teetti meillä 13 - 14-vuotialla pojilla sohvapöydän, johon tehtiin tummasta ja vaaleasta puuviilusta shakkilauta keskelle pöytää. Pöydän pinta lakattiin useaan kertaan. Pari kertaa lakkausten välissä pinta vedettiin siklillä tasaiseksi. Kun lakkakerros oli riittävän paksu, (muistaakseni 6 kerrosta) niin siklattiin pinta tasaiseksi ja viimeisteltiin puleeraamalla. Lakkana käytettiin Diccoa ja puleeraus tehtiin pulituurilla. Ja täytyy sanoa, että pinnasta tuli todella hieno peilipinta. Netistä löytyy varmasti paljonkin tietoa puleerauksesta. Tässä nyt ainakin yksi linkki, jossa kerrotaan tarkemmin työn kulusta. http://www.pintanikkarit.fi/forum/viewtopic.php?t=15
Vaikka Isäni oli köyhä mies oli hänellä aina liukkaat viilat.

Poissa Jarzanza

  • Viestejä: 88
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #6 : 29-08-2014, 14:06:16 »
Aika jännä idea tuo lakan sävytys, täytyykin tutkailla onko aiheesta enempää tietoa foorumilla.

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #7 : 29-08-2014, 21:06:56 »
Kiitos, kiitos. Tykkään kyllä tuosta koivupalasta tosi paljon. Loimua on yllättävänkin paljon, vaikka sahaus ei ookaan säteen suuntainen vaan enempi tangentiaalinen.

Tänään meni lakkakerroksia kääntöpuolelle ja kylkiin. Metodi on ollut sellainen muistaakseni muusikoiden.netistä kuultu, missä sivellin kastautuu ensin lakkapurkissa, sitten tinneripurkissa ja sitten pyyhkäisee kitaran yli. Toimii aika hyvin, mutta ehkä parempi tulisi perinteiseen tapaan lakkaa ohentamalla. Varsin ohkaisia kerroksia oon yrittänyt laittaa, että ei tulis valumia ja että ei valmis pinta sitten halkeilisi.

Luonnonväreistä soittimien (tai ylipäätään puun) värjäyksessä en oo löytänyt paljoakaan tietoa. Sahramin käytöstä on muusikoiden.netissä maininta, kuvia kitarasta en oo löytänyt vielä netin syövereistä. Verihelttaseitikkejä ei oo vieläkään löytynyt metsästä, mutta kuulemma niitä vois ostaa kans kuivattuna. Siskolla on jossain tallessa sellaisia kans, mutta ei oo mitään käsitystä, missä...

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #8 : 29-08-2014, 21:09:21 »
Ja joo, kiitos hyvästä puleerauslinkistä! Muistaakseni sinolilla puleerausta harjoittelin edellisen telecasterin kohdalla ja se tosiaan oli toimiva ratkaisu, kun alkoi päästä jyvälle tekniikasta.

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #9 : 06-09-2014, 22:48:47 »
Juum. Kitaraa on tässä vähän värjäilty. Pohjalakkaa on levitetty 3-4 kerrosta ja sitten tehty välihionta karkeudella 400. Sekoitin värilientä öljyväristä ja tärpätistä, tein vanusta ja lakanakankaasta hienon tullon ja puleeraustyylillä yritin levittää väriä pintaan. Lakkapinnasta tulee kyllä tosi tasainen ja kiiltävä, kuin järven pinta, mutta väri ei tasoitu millään. Tullon keski- ja reunaosat jättävät aavistuksen eri määrän väriä jälkeensä. Jos pohjalla oleva puu olisi aivan tasainen, olisi hiukan epätasaisesti levittynyt väri oikeastaan tosi hienon näköinen, mutta kun pohjalla on aika voimakas kuvio, niin se on jo sellainen "torta på torta" -luokan levottomuus.

Yritin saada lientä tasoittumaan paremmin lisäämällä joukkoon hiukan nitrolakkaa. Jotenkin kuvittelin, että vähän sidosainetta seassa saisi liemen jäämään tasaisemmaksi pinnaksi. Ei muuten mennyt ihan niin, vaikka liemi edelleen näytti hyvältä, vielä tulloon kastettunakin oli näytti tosi lupaavalta. Ensikosketuksesta puulle sitten kitaran kanteen jämähtikin sellainen värillinen räkä, joka ei levittynyt mihinkään suuntaan, ei ollut enää yhtään läpikuultava ja muutenkin huokui katastrofia ja maailman pahuutta. Märy oli kyllä päästä ja ohimosuonet pullisteli ja nitisi liitoksissaan. Onneksi sen rään sai pyyhkimällä ja hiomalla pois ja onneksi pohjalla oli kelpo kerros lakkaa.

Seuraavaksi voisinkin palata nöyrästi ruiskujen koeteltuun maailmaan. Biltemasta pitää hankkia ehkä semmoinen edullinen kynäruisku, sitten jostain vuokrata kompura tai tehdä jonkinlainen autonrengasviritys.

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #10 : 17-09-2014, 20:52:30 »
Tilannepäivitystä: Ostin Bilteman kynäruiskun ja 2 ponneainepulloa, jälleen muusikoiden.netin kertomuksiin perustuen ajattelin, että näillähän tämä värjäys hoituu. Hyvinhän se meni, noin 20 ml lasipurkkiin laitoin öljyväriä noin 1/3 - 1/2 teelusikallista ja täytin loput tinnerillä. Tulos oli aivan mukavasti ruiskulla levittyvää väriä.

Ongelma tuli siinä, että kynäruiskulla olikin yllättävän vaikea levittää tasaista ohutta kerrosta - taas tuntuis jäävän hiukan voimakkaampia ja hiukan haaleampia kohtia, jotka erottuu vain tietystä kulmasta katsottuna, mutta kuitenkin häiritsee.... sitten kun siinä väriä aina lisäilin siihen kohtaan, missä sitä oli vähemmän, niin tuloksena oli ihan liian värilliseksi värjäytynyt kansi.

Ratkaisu ei muuten sitten oo se, että "ei se mitään, ihan vaan kevyesti 600-800 karkeuksisella paperilla pyyhin väriä vähän pois". EI. Jos tasaisesti levittäminen on vaikeaa, niin tasaisesti hiominen vasta rykäisy onkin. Siinä sitten vihloi ohimoita jonnii verran ja syvästi huokaillen hioin sitten kaiken takaisin kirkkaalle lakkapinnalle. Ja sitten levitin ruiskulla lisää kirkasta lakkaa.

Parin päivän kuluttua tartuin uudelleen haasteeseen, sekoitin uudet väriliemet ja virittelin uuden ponnekaasupullon kynäruiskuun. Ensimmäiseksi ponnekaasupulloon tuleva liitin alkoi vuotaa. No, sen sai korjattua ruuvimeisselillä, nauloilla ja viidennellä pikaliimauskerralla. Venttiili vähän vääntyi, mutta toimii, kun vääntää järeämmillä pihdeillä heppoisempien sijaan. Lopuksi se liitin vuosi vain kohtuullisesti, jos toisella kädellä sitä puristaa tarpeeksi lujasti. Mutta väriä ei tullut ruiskusta siltikään.... Seuraava vika löytyi ilmaletkun liittimestä, joka tuntemattomasta syystä ei toimi, jos se on kiristetty tiukasti kiinni. Pitää olla 3/4 kierrosta kierretty auki, niin sitten toimii. Tää vika menee yli käsityskyvyn. Seuraavaksi pettikin alasäiliöstä korkin ja korkin läpi menevän letkun liitos. Senkin sain korjattua ja pidettyä paikoillaan sormiakrobatialla. Seuraavaksi heikoin lenkki olikin sitten liian nopeasti jäähtyvä ponnekaasu, mikä jäädyttää pikkukynäruiskun muutamassa kymmenessä sekunnissa. Lopputuloksena onkin taas hiukkasen epätasainen maalaus, tuolla se möllöttää leikkimökin lattialla.

Vaan pää painuksissa kohti uusia vastoinkäymisiä! Jos sitä vielä joku päivä kävisi esim. cramolta vuokraamassa kompressorin, niin ei olisi kynäruiskun jäätymisongelmaa. Liittimetkin saattais toimia paremmin. Tai sitten pitää alkaa uskoa, että tää on tarkoitettu olemaan ihan vaan puun värinen.

Paikalla Markus Nylund

  • Viestejä: 848
  • Vantaa
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #11 : 17-09-2014, 21:27:02 »
Montako vuokrapäivää tuollaisen pienen hinnalla saa?
http://m.tori.fi/vi/13853989.htm
Ei pikkukompurat kalliita ole.

Poissa Kahimooni

  • Viestejä: 741
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #12 : 17-09-2014, 23:00:14 »
Hae Lidlistä se kynäruisku/kompura-setti. Olisiko ollut 49 € nyt hintaa. Mankkaan Lidlissä oli vielä useita.

-K
- Qui scribit, bis legit.

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #13 : 06-10-2014, 22:42:41 »
Ilmat jäähtyy ja maalaus ja lakkaus jää muiden kiireiden alle. Pieni häivähdys sinistä löysi tiensä kanteen, mutta lopulta päätin antaa lopullisen pintakäsittelyn odottaa ensi kesään, jolloin voisi päästä taas ulkona maalaamaan ja lakkaamaan. Jos ei sitten jo talven aikana jostakin ilmaannu aikaa ja olosuhteet. Lakkakerroksia on kuitenkin ihan hyvin suojaksi asti.

Muuten kuitenkin kaikki osat olivat valmiina, joten laitoin sähköt kuntoon, kielet ja muut osat paikoilleen ja viilasin satulan sopivaksi. Jonkinlainen hymynkare taisi häivähtää suupielessä, kun palat loksahtivat kauniisti kohdilleen, kielet oli oikeassa linjassa sekä keskenään että kaulaan nähden ja satulan viilauskin tuntui onnistuvan nappiin. Äänestä ja sähköpuolen onnistumisesta ei vielä voi oikein sanoa mitään, kun aikaisintaan huomenna pääsen vahvistimen äärelle, mutta akustisesti kitara tuntuu resonoivan aika jämäkästi. Odotukset on ainakin aika korkealla.

Poissa jaksteri

  • Viestejä: 31
Vs: Pihakoivun uusi elämä
« Vastaus #14 : 06-10-2014, 22:51:06 »
Tässä vielä pari lisäkuvaa iHupattimesta.

Pikkukompurat ei näytä tosiaan kyllä paljoa maksavan. Kompuran päivävuokra näytti olevan kympin luokkaa, ja ehkä jollain tavalla houkutteleva ajatus siinä oli juuri se helppous, kun sen voisi sitten seuraavana päivänä viedä pois eikä sitä tarvitsisi sitten omistaa ja varastoida, käyttöä kun sillä olis ehkä niin harvoin. Mutta kiitos hyvistä kompuralinkeistä! Sai kyllä miettimään, että miksikäs ei...