Aihe: Mistä harvinaisempaa puulevyä?

[werty-]

Tarvitsisin kaiutinprojektiin kuivaa puulevyä. Olen ajatellut loimukoivua, visakoivua, perus koivulevyä tai ehkäpä jotain eksoottisempaa puulevyä. Paksuutta pitäisi olla 30 - 40 mm ja kaiuttimet tulevat olemaan noin metrin korkeat. Tarvitsen vain etu- ja takapaneelin. Paneelien max. leveys tulisi olemaan 240mm eli esim. 40 x 500 x 2000+ riittäisi. Mistä tällaisia pitäisi tilata/ hakea? Tietysti olisi mukavempi jos olisi tampereen seudulla.

Miten tällaista levyä pitää säilyttää ja kauanko se muuttaa muotoansa, jos sitä säilyttää ennen työstöä kotioloissa?

[msb]

Onkos ihan poissuljettu ajatus käyttää MDF-levyä ja viiluttaa se sitten haluamalla puulla? Olisi parempi vaihtoehto noin äänen kannalta kun MDF on kuitenkin tasalaatuista eikä ole rakenteellisia poikkeamia?

[Matias.]

Vähän samoilla linjoilla.

Tai sitten se mdf-levy ja sen päälle sitten 5-10 mm kokopuu. Tuo 30+ mm paksuus vaatii jo kyllä niin pitkään ja huolellisesti kuivatettua puuta ettei tule ongelmia halkeamien kanssa.

Ohuehko lauta mdf:n päällä mahdollistaa jo jonkinlaisia reunapyöristyksiä. Ja kulmiin upotettujen listojen avulla saa reilumpiakin pyöristyksiä.

[hanski]

Jos, paikkakunnallasi on portaita tekevä puusepänliike voisit käydä kysymässä heiltä. 
- hanski

[liliana]

Massiivipuupöytälevyistä löytyy tuohon kokoon ja paksuuteen, on myös eksoottisempia puulajeja. Kimpien syysuunnat ja kuivuus on sitten eri asia, vetelyjä sattaa esiintyä alkuun.

[jope]

Tampereen bauhaussissa näytti viime kesänä olevan puulevyjä vaikka minkämoisia. Ei ollut kovin tuhottomissa hinnoissakaan. Ostin koivusta keittiötasot kun sai halvalla.
 Levyt ois hyvä säilyttää kuivassa kelmut päällä tasaisella alustalla kosteudelta ja liikenteeltä suojattuna. Silloin se säilyy hyvänä periaatteessa ikuisesti. Jos kelmut avaa,säilyttää miten sattuu niin äkkiäkös niihin tulee kolhuja ja vääntymiä.

[äyni]

Levyt ois hyvä säilyttää kuivassa kelmut päällä tasaisella alustalla kosteudelta ja liikenteeltä suojattuna. Silloin se säilyy hyvänä periaatteessa ikuisesti. Jos kelmut avaa,säilyttää miten sattuu niin äkkiäkös niihin tulee kolhuja ja vääntymiä.

Mitenkäs teet kaiuttimet, jos puu pitää olla kelmussa?
Kun puu elää kuitenkin senkin jälkeen kun siitä on tehty jotain, vaikka olisi kuinka pintakäsitelty pikaisesti.

MDF on hyvä, vaikken sitä juuri mihinkään muuhun suosittelisikaan.
Toinen voisi olla reilusti paahdettu lämpökäsitelty puu. Siinä on ihan kelvolliset akustiset ominaisuudet, ainakin soitinrakennukseen. Ja eläminen on niukkaa. Lämpökäsitellyssä haavasta saattaa pintakäsittelyssä löytyä todella hyvät sävyt.
Yksi vaihtoehto olisi sitten vanha puu, siis pitkään kuivunut. Mutta sitäpä ei valmiina levynä saa, kuten ei juuri lämppäriäkään.

[jope]

Ite tein kaiuttimet puulevystä lähinnä yksiaineisuuden vuoksi niin jää erilliset pintakerrostamiset pois. Ei ole vielä ainakaan eläneet mihinkään häiritsevään suuntaan vaikka tein keväällä hivenen viileissä olosuhteissa. Kelmu joo kannattaa ottaa pois ennen töihin ryhtymistä.
 Subbarin tein lattialastusta ja pinnotin koivuvanerilla. Kävi se niinkin mutta työstöissä ja kasauksissa pitää olla tarkempi kun näkyvä pinta on kovin ohut ja hiontavaraa vähän. Työn määrä myös suurempi kun pitää koteloa rakennella ja puristella moneen kertaan. Kuvia kajareista varmaan löytyy vanhoja ketjuja komppaamalla.
 Vanhaa puuta tai lämppäriä tosiaan ei taida olla valmiina levynä mutta voihan itekin liimailla jos intoa piisaa. Tosin ensiksi mainittua en suosittele ulkonäkösyistä. Loma-asuntomessuilla yhdessä kohteessa oli keittiö kaapit tehty vanhasta puusta tai semmosen jäljitelmästä ja lopputulos oli jotakin välillä karmea/hirveä.

[liliana]

Ainakin Isku Oy valmistaa lämpökäsitellystä koivusta liimapuulevyä pöytäkansimateriaaliksi.

[werty-]

Nämä lämpökäsitellyt ei vetele mihinkään suuntiin? Tai halkeile? Täytyypä iskusta kysellä koivulevyä. Olen kuullut että tämä lämpökäsitelty puu ei olisi kovin terveellistä tavaraa tehdä sisätiloihin mitään. Olenko sekoittanut jotain?

[äyni]

Ite tein kaiuttimet puulevystä lähinnä yksiaineisuuden vuoksi niin jää erilliset pintakerrostamiset pois. Ei ole vielä ainakaan eläneet mihinkään häiritsevään suuntaan vaikka tein keväällä hivenen viileissä olosuhteissa. Kelmu joo kannattaa ottaa pois ennen töihin ryhtymistä.

Nooh... ajattelin jotain tuommoista 10v-> aikajännettä.
Voihan se olla, että ei elä liikaa ikinä, mutta voi olla että elää. Minusta jälkimmäinen on todennäköisempi, etenkin jos kyse on valmiista levystä, joka on tehty täysin syysuunnista yms. piittaamatta.

Subbarin tein lattialastusta ja pinnotin koivuvanerilla. Kävi se niinkin mutta työstöissä ja kasauksissa pitää olla tarkempi kun näkyvä pinta on kovin ohut ja hiontavaraa vähän. Työn määrä myös suurempi kun pitää koteloa rakennella ja puristella moneen kertaan.

Nojaa.
Eipä viiluttaminen niin vaikeaa ole. Jos vaikka tekee ensin laatikon mdf:stä ja sitten liimaa siihen viilun pintaan. Ei siinä työn määrä juurikaan lisäänny, kun tuon mdf:n käsittely on kuitenkin nopeampaa kun ei ole niin väliä liitoksilla kun jäävät kuitenkin viilun alle.. Huolella kun tekee niin hioa ei tarvi.
Viiluttaminen ei kovin hankalaa ole, etenkin jos on hyvälaatuista viilua. Puristimia tietty tarvii olla, mutta täytyypä niitä olla tuossa hommassa muutenkin.

Vanhaa puuta tai lämppäriä tosiaan ei taida olla valmiina levynä mutta voihan itekin liimailla jos intoa piisaa. Tosin ensiksi mainittua en suosittele ulkonäkösyistä. Loma-asuntomessuilla yhdessä kohteessa oli keittiö kaapit tehty vanhasta puusta tai semmosen jäljitelmästä ja lopputulos oli jotakin välillä karmea/hirveä.

Vanha eli pitkään kuivunut puu ja käytetty puu ovat kaksi eri asiaa. Ja täysin oma lukunsa on tämmöinen kulutettu puu, joka on joidenkin mielestä hienoa.
"Oikeat" huonekalujen entisöijät käyttää aina mahdollisimman liki huonekalun ikäistä puuta. Semmonen 200v sitten kaadettu puu voisi olla aikasta muikeaa kaiutinpuuta, mutta ei kovin saatavaa.
Amerikasta voi tietty tilata näitä uppotukkeja. Niiden eläminen on kanssa pysähtynyt lähes kokonaan. Eipä ole tosin halpaa sekään.

[äyni]

Nämä lämpökäsitellyt ei vetele mihinkään suuntiin? Tai halkeile? Täytyypä iskusta kysellä koivulevyä. Olen kuullut että tämä lämpökäsitelty puu ei olisi kovin terveellistä tavaraa tehdä sisätiloihin mitään. Olenko sekoittanut jotain?

Lämppäri ei elä merkittävästi. Tietty jonkinlaista liikettä tapahtuu aina, mutta kovin pientä.

Lämppärin pöly on jossainmäärin haitallista, lähinnä pienen hiukkaskoon takia, ja jotkin puulajit (kuten haapa) tuoksuvat voimakkaasti lämpökästeltynä, mikä saattaa olla herkille ihmisille haitallista, mutta ei noissa muuten ole mitään vaarallista. Lämpökäsiteltyä koivua käytetään mm. saunan lauteissa yms. joten kovin vaarallisesta tavarasta ei lie kyse.

Kyllästetyt puulajit ovat haitallisia.

[arduino]

Tarvitsisin kaiutinprojektiin kuivaa puulevyä. Olen ajatellut loimukoivua, visakoivua, perus koivulevyä tai ehkäpä jotain eksoottisempaa puulevyä. Paksuutta pitäisi olla 30 - 40 mm ja kaiuttimet tulevat olemaan noin metrin korkeat. Tarvitsen vain etu- ja takapaneelin. Paneelien max. leveys tulisi olemaan 240mm eli esim. 40 x 500 x 2000+ riittäisi. Mistä tällaisia pitäisi tilata/ hakea? Tietysti olisi mukavempi jos olisi tampereen seudulla.

Miten tällaista levyä pitää säilyttää ja kauanko se muuttaa muotoansa, jos sitä säilyttää ennen työstöä kotioloissa?

laitahan yv:tä

[jope]

Nooh... ajattelin jotain tuommoista 10v-> aikajännettä.
Voihan se olla, että ei elä liikaa ikinä, mutta voi olla että elää. Minusta jälkimmäinen on todennäköisempi, etenkin jos kyse on valmiista levystä, joka on tehty täysin syysuunnista yms. piittaamatta.
Nojaa.
Eipä viiluttaminen niin vaikeaa ole. Jos vaikka tekee ensin laatikon mdf:stä ja sitten liimaa siihen viilun pintaan. Ei siinä työn määrä juurikaan lisäänny, kun tuon mdf:n käsittely on kuitenkin nopeampaa kun ei ole niin väliä liitoksilla kun jäävät kuitenkin viilun alle.. Huolella kun tekee niin hioa ei tarvi.
Viiluttaminen ei kovin hankalaa ole, etenkin jos on hyvälaatuista viilua. Puristimia tietty tarvii olla, mutta täytyypä niitä olla tuossa hommassa muutenkin.



Vanha eli pitkään kuivunut puu ja käytetty puu ovat kaksi eri asiaa. Ja täysin oma lukunsa on tämmöinen kulutettu puu, joka on joidenkin mielestä hienoa.
"Oikeat" huonekalujen entisöijät käyttää aina mahdollisimman liki huonekalun ikäistä puuta. Semmonen 200v sitten kaadettu puu voisi olla aikasta muikeaa kaiutinpuuta, mutta ei kovin saatavaa.
Amerikasta voi tietty tilata näitä uppotukkeja. Niiden eläminen on kanssa pysähtynyt lähes kokonaan. Eipä ole tosin halpaa sekään.

 Ei puu kiusallaan elä. Sehän elää olosuhteiden mukaan. Jos kajarit duunaat suurinpiirtein semmosissa olosuhteissa missä niitä käytät ja se puu on valmiiksi suurinpiirtein yhtä kuivaa niin eipä se siitä enempää mihinkään elä/liiku. Nuo omani duunasin siis keväällä viileässä ja nyt kesän sisällä olleena mitään merkittävää elämistä ei ole ollut. Pikkutarkka tarkastelija voi kynnellä havaita etulevyn ja kannen yhtymäkohdassa jonkinlaista rakoa josta en osaa sanoa onko elämistä vai jotakin muuta mutta häiritsevää ei ainakaan.

 Viilutuksen etuja toki on jotta sillä voi peittää aikaisempia virheitä. En vaan pidä viilun ulkonäöstä ja osittain siksi valitsin liimapuun. Subbarin pinnoitin muista syistä vanerilla ja se ei ollut helppoa.
 
 En siis tosiaan ymmärtänyt vanhan puun ja käytetyn puun eroa nyt ymmärrän. 
 
 Muuten suhtaudun kaikkeen tuommoiseen pedanttisuuteen äärimmäisellä varauksella. Vanhoja arvoromuja konservoidessa ymmärrettävää ajattelutapaa ja ehkä korkean tason hifi tai highend meiningeissä mutta jos siitä ois kyse niin olisiko mdf:ään vaihtoehto?
 Yleensä nuo ajatukset on vaan seurausta kokemattomuudesta ja liiasta analyyttisyydestä kun mietitään sitä viilatun pilkun olemusta peruskysymysten kustannuksella.
 
 Kannattaa tehdä kajarit siitä kamasta mikä miellyttää silmää ja mihin pääsee käsiksi kohtuurahalla ja kohtuu työllä. Sitten kun on niitä kajareita tehnyt muutama sata niin kannattaa siirtyä niihin eksoottisiin systeemiehin jos ne vielä silloin tuntuu tarkoituksenmukaisilta. 
 Näin itse tekisin jos tinkimätöntä huippukamaa olisi tarve saada. Kukaan ei tee huippukamaa harjoittelematta. Tai sitten vaan jollakin on eri käsitys huippukamasta ja toleransseista.

[Guitar83]

Tai sitten se mdf-levy ja sen päälle sitten 5-10 mm kokopuu. Tuo 30+ mm paksuus vaatii jo kyllä niin pitkään ja huolellisesti kuivatettua puuta ettei tule ongelmia halkeamien kanssa.

Voisin kompata tätä. Itse rakentelen juuri tällä hetkellä subwooferin koteloa jonka materiaalit tulee käytännössä jämäpuusta. Runko on 12mm vanerista jonka pinta oli pahan näköinen (laikukas) mutta vaneri itsessään oli suoraa ja tervettä. Pinta tulee tervaleppäpaneelin hukkapätkistä, joista ajoin pontit pois ja liimasin ne levyiksi. Kulmiin ajattelin sitten istuttaa lämpöhaapareunukset/korostukset. Laudelaudan siivua alunperin tämäkin. Pinnan vahvuudeksi tulee n. 11.5mm Jos jotakuta ihmetyttää tuon vanerin ohuus, niin ei tarvitse ihmetellä. Kotelo on tilavuudeltaan vain 18-litrainen (Peerless R. 10, minimi 14l) ja kasattu arviolta n. 80 ruuvilla (3-4 cm välein) ja reilulla liimalla. On tukeva, ja tuo pinta vielä tietysti lisääi seinämävahvuutta. Ja myös tiiviyttä, koska pinta (voiko tätä oikein sanoa enää viiluksikaan?) peittää saumat.

Lopuksi petsi niskaan ja useampi ohut lakkakerros, niin eiköhän tuota kehtaa katsoa.