Kirjoittaja Aihe: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.  (Luettu 812 kertaa)

Poissa Tapani Honkanen

  • Viestejä: 2 240
Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« : 03-11-2017, 22:26:57 »
Lasten soittoharrastuksen myötä on hankittu v. -80 Etyde piano. Ajoi asiansa, ei sortuneet tytöt rokkiin. Musiikkiopiston kävivät ja nuorempi valitsi vielä viulun. Niitäkin on neljä kokoa meillä. Viulut on parempilaatuisia kuin piano. On jo tyttärillä omat perheensä, lapset ja omat soittimet. Ja osa jo musiikkiluokalla. Mummulassa on muistot ja soittimet, jos joku innostuisi viulusta.
Talonmyynnin myötä tuo piano kuuluu kauppaan, kun sillä on rakennusteknisistä syistä oma syvennyskin olohuoneessa. Ja ostajaperhe mielellään ottaa tuon pianon talon varusteeksi. Toki minä viritytän sen.
Vaikka neuvostoliittolaiset tekivät aikoinaan maailmaluokan laatua  >:D, niin ikuisuutta ei niidenkään vermeet  kestäneet. Jossakin systeemin hajoamisvaiheen paikkeilla havaitsin outoa kipristymistä sen kiiltävän kannen takareunassa. Tuon pianon kannen pintaviilu on liimattu kansilevyyn, joka on liimalevyä. Pintaviilu on ehkä jotakin guttaperkkilevyä, jonka pinnassa on jalopuuviilu tai sitten se viilu on vaan tuhannesti lakattu ja omaa sellaisen oman jäykkyyden. Nyt pitäisi kiinnittää se viilu takaisin kansilevyyn. Kysymys kuuluu, mikä liima on sopivaa tähän liimaukseen. Se irtoaminen on koko kannen pituudelta ja irtoamissyvyys on noin 30 -70 mm.

Aiempi käyttäjänimi sepän poika

Poissa Scyyb

  • Viestejä: 992
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #1 : 04-11-2017, 09:22:51 »
Olisiko valokuvaa. Muutama seikka rajaa eri vaihtoehtoja, eli miten puristuksen voi järjestää, onko liimapinnoissa puu puuta vasten vai onko pinta tosiaan jonkinlaista muovia tms. ja miten liiman saa levitettyä pinnoille.

Näenkö muuten Tapani tuolla tekstin välissä hymiön, vai mitä emoijiea nuo nykyään nimeltään ovatkaan?

Poissa Tapani Honkanen

  • Viestejä: 2 240
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #2 : 04-11-2017, 10:38:53 »
On se teak-viilua lakattuna päältä mutta sen noin puolen millimetrin levykerroksen alapinta on melko kovaa veitselläkin raaputtaen. Tuli mieleen joku guttaperkka. Kun nuo neuvostoliittolaiset ovat olleet mestareita  >:D korvikemateriaalien käytössä, niin äkkiäkös heiltä tuommoinen guttaperkkatiikki syntyy. On kuitenkin todella kova pinta ja kiiltävä, aivan loistoyksilöltä vaikutti aikoinaan. Olihan mukana soitonopettaja, joka valikoi tarjolla olleista. Myöskin tuo etyde on korkea ja parempi ääni siinä oli kuin noissa Fazerin lastulevypianoissa. Ja olihan siinä kaupassa hyvityslauseke, jos tytöstä konserttipianistiksi olisi ollut. Olisi kunnon pianoon hyvitetty täysin kolmen vuoden aikana. Eikä köyhyys ole ilo, vaikka se joskus naurattaakin.
Tuo sarvipää on kääntämässä tuota tekstin sanomaa. Kun en suoraan viitsi moittia järjestelmää ja aikaansaannoksiaan suoraan, niin tuolla yritin tasapainoitella. Periaatteeni on kyllä välttää tuommoisia tuuliviirilausuntoja mutta tämä arka maailmanpoliittinen tilanne vaati monitulkintaisuutta.

Niin, onhan minulla lukuisa määrä vähän huonoja ruuvipuristimia ja laudanpätkää, jopa höylättynä. Kyllä puristusta löytyy.
Aiempi käyttäjänimi sepän poika

Poissa liliana

  • Valvoja
  • Viestejä: 4 883
  • HOLLOLA
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #3 : 04-11-2017, 19:40:11 »
En ole kovin pianoja katsellut, mutta ne korkeakiiltopintaiset viilutetut ovat kaikki olleet sapelimahonkia (joka kai ei ole mahonki ollenkaan). Mitään teakpintaista vermettä en ole koskaan nähyt kiiltäväpintaiseksi lakattuna, johtuisiko rasvaisen puun huonosta lakattavuudesta tai siis lakkauksen kestosta ajan hammasta vastaan.

Liimauksesta ironneen viilun alapinnassa on luultavasti liimaa, joka tuntuu muovilta liimasta riippumatta. Mutta tuo teakkuvio kiiltäväössä pinnassa vie ajatuksen väkisin siihen muovilevyyn. Fenolihartsilla kyllästettyä teakkuvioista paperia (vrt. IKI-levy), näiden liimauksessa käytettiin yleisesti kaksikomponenttista liimaa (jauhe + liemi, nimeä en muista). Itänaapuri harrasti muutenkin paljon bakelliittiosia tuotteissaan.

Poissa Tapani Honkanen

  • Viestejä: 2 240
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #4 : 04-11-2017, 19:57:25 »
En minä tunne ollenkaan noita puita. Tämän näköinen on pinta.
[ Guests cannot view attachments ]
Aiempi käyttäjänimi sepän poika

Poissa liliana

  • Valvoja
  • Viestejä: 4 883
  • HOLLOLA
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #5 : 04-11-2017, 19:58:22 »
Ai niin, piti sanoa, että se vanha liima ainakin liituuntunut ja mureneva pitäisi saada rapsuteltua pois ennen minkään uuden liiman levittämistä. Jäykällä paperilla tai paperin ohuella lastalla liiimaa saa pinnoitteen alle. Jos se pinnoite saadaan todistettua fenolihartsilaminaatiksi, niin voisi koettaa hieman kostuttaa liimakerrosta ja painaa "viilu" kuumalla (puuvilla) silitysraudalla kiinni. Sitysrauta konsti toimii myös PVAc-dispesrsioliiman kanssa.

Poissa liliana

  • Valvoja
  • Viestejä: 4 883
  • HOLLOLA
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #6 : 04-11-2017, 19:59:43 »
No niin, tuo korkeakiiltolakattua sapelia, unohda silitysraudat.

Poissa Scyyb

  • Viestejä: 992
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #7 : 04-11-2017, 21:01:51 »
Eikös nuo jauhe/liemi aiheiset kamat ole usein ureahartseja.

Poissa liliana

  • Valvoja
  • Viestejä: 4 883
  • HOLLOLA
Vs: Soittimen kannen viilupinnan irtoaminen.
« Vastaus #8 : 04-11-2017, 21:08:18 »
Just, ja nyt muistui nimikin UREX+jokin numero, tätä aikoinaan käytimme.