Kirjoittaja Aihe: Peruskoulun käsityö - mikä neuvoksi?  (Luettu 3286 kertaa)

Poissa Tallitimpuri

  • Viestejä: 2 507
Vs: Peruskoulun käsityö - mikä neuvoksi?
« Vastaus #15 : 11-11-2017, 09:23:25 »
Meillä oli teknisen käsityön opettajina wanhan kansan opet. Pitivät kossit herran nuhteessa  O0 ja työkalut kunnossa. Yläasteella siis metalli- ja puukässässä omat opensa, jotka todella osasivat asiansa. Samat hahmot vetivät sitten kansalaisopiston metalli- ja puutyöpiiriä.

Yläasteella teimme mm. kapiokirstun, johon muotojen jyrsinnät ihan oikealla "alajyrsimellä". Helat ja kahvat sitten pykättiin siihen metallipuolella. Metallipuolella kaverit pääsivät tuunaamaan mopojen äänenvaimentimia yms.

Jatkoin puutöitä lukioaikana kansalaisopiston puutyöpiirissä rakentaen mm. massiivikoivuiset Hifi 85B-kaiutinkotelot, jotka ovat vieläkin käytössä. Teku-opintojen aikana puutyöt jäivät käytännön syistä, mutta sittemmin olen taas viihtynyt kansalaisopiston puutöillä. Ja tietty touhunnut omatoimisesti autotallissa.

Totta on, että käsitöitä oppii vain tekemällä. Siihen on varattava riittävästi aikaa ja sopivan mielenkiintoiset aiheet. Mielellään sellaiset, että työt jäävät tekijänsä käyttöön, jolloin mielenkiintoa toteutukseen riittää. Kukapa viitsisi panostaa joutavaan tekeleeseen, jonka jo tehdessään tietää jäävän pölyttymään johonkin kaapinnurkkaan?
Elämässä kaikkein vaikeinta lie se kun hyvin tehty kaiken aikasi vie...

Poissa MasaP

  • Viestejä: 520
  • Tuusula
Vs: Peruskoulun käsityö - mikä neuvoksi?
« Vastaus #16 : 11-11-2017, 09:32:43 »
Yläkoulussa minulla oli puutyönopettaja jota vähän jopa pelättiin, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ehkä paras opettaja mitä minulla on ollut. Myös työt, joita hän meillä alle 15v koltiaisilla teetti olivat varsin vaativia, mutta myös opettavaisia. Omista töistä on jäänyt mieleen mm. mahonkiviilutettu yöpöytä kahdella vetolaatikolla, akustinen kitara sekä sohvapöytä, jossa viilutettu pinta. Keskellä shakkilauta tummaa ja vaaleaa viilua. Vähän kaareviin reunoihin liimattu mahonkilista ja pintakäsittelynä lakkaus ja puleeraus peilipinnalle. Täytyy sanoa, että se oli kyllä hieno.
Vaikka Isäni oli köyhä mies oli hänellä aina liukkaat viilat.

Poissa Tapani Honkanen

  • Viestejä: 2 314
Vs: Peruskoulun käsityö - mikä neuvoksi?
« Vastaus #17 : 11-11-2017, 11:09:15 »
Varmaan oli hyvä opettajakin mutta kyllä luontaiset ominaisudet on ollut valettuna tähän yksilöön. Näkeehän sen jo noista auton restaurointihommistakin. Toki opettajan vaikutus on merkittävä.
Aiempi käyttäjänimi sepän poika

Poissa pera8x

  • Viestejä: 2 430
Vs: Peruskoulun käsityö - mikä neuvoksi?
« Vastaus #18 : 21-11-2017, 09:42:15 »
kyllä, käsityöt oli koulussa sitä parasta herkkua. kaverin kanssa tehtiin kimppaan fillari. toisista fillarin romuista otettiin koko kohjauslaakeriputki ja poljinmekanismi kaikkine hiluineen. vanteet ja renkaat myös. muut taidettiin tehdä itte. oli vielä hieno fillari, kun oli korkeussäädettävä. takaiskareina oli kaks kappaletta konttorituolin kaasuiskareita. ne jopa toimikin niin pitkään, kunnes tuli talvi ja pakkaset.. lakkas toimimasta ja päästi lopulta muistaakseni mehutki pihalle.

kyllä me ainakin saatiin aika pitkälle itte päättää mitä siellä tehtiin. joissain asioissa piti tehdä itte hankintoja, tai ainakin maksuja, jos rojekti oli liian arvokas koulun budjettiin. rättikäsitöistä en niin muistakkaan, kait se oli enemmänkin koheltamista, kun oppimista. köksä oli kans mielenkiintosta, mutta surkeiden (siihen aikaan hyvien) koulukavereiden takia sekin oli enemmän pelleilyä, kun opiskelua. yhdet kastikkeen jämät lensi pitkin vessan seiniä ja kattoa, kun olin niitä pönttöön laittamassa ja kaveri tulee ja potkasee kattilan pohjaan.. ne oppiaineet tuli kohellettua, mitkä ei kiinnostaneet, mutta ne mitkä kiinnosti, niin tuli myös opiskeltua.

me saatiin mopojakin rassailla niin paljon, kun huvitti. sehän se parasta tekemistä 15 vuotiaalle oli.

Poissa Matti Kronman

  • Viestejä: 16
Vs: Peruskoulun käsityö - mikä neuvoksi?
« Vastaus #19 : 09-12-2017, 04:00:26 »
Riippuu se paljon opettajastakin. Silloin 80-90-luvuilla minulle ei missään vaiheessa siunaantunut muodollisesti pätevää opettajaa. Ala-asteella homma vielä sujui ihan omalla painollaan, paitsi että ainoat sallitut pintakäsittelymenetelmät olivat petsaaminen ja kaasuliekillä polttaminen.

Sitten yläasteella meille tuli oikeasti hyvä opettaja, teknikko, joka antoi meidän tehdä meitä kiinnostavia juttuja. Vielä opasti ja neuovoikin, ja vieläpä oikein. Tätä riemua kesti tosin vain vuoden verran.

Seuraavana vuonna meille opettajaksi vaihtui joku korkeammin oppinut, en muista oliko insinööri vai peräti diplomisellainen. Aivan pihalla kumminkin kaikesta mitä siellä olisi ollut ajatus tehdä. Vietin pari vuotta leikkaamalla putkileikkurilla kupariputkesta erimittaisia pätkiä (se oli joku yhteisprojekti, en muista enää että mitä helvettiä) ja pistehitsaamalla design-kynttiläjalkoja, koska näin käskettiin. Ei oikeastaan edes tippaakaan kaduta, että tämä sankari kerran porukalla puukoilla uhaten ajettiin maalihuoneeseen ja laitetiin munalukko oveen. Oli kuulemma siellä muutaman tunnin. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä.  ;D

Mutta siis tosiasiassa hyvä opettaja tekee kyllä tässä hommassa oikeasti helvetin paljon.