Kirjoittaja Aihe: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen  (Luettu 135136 kertaa)

Poissa rokkalo

  • Viestejä: 541
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #15 : 26-02-2007, 13:41:08 »
Hei,
Pekka tuossa kyseli miten teroitamme työkaluja, hirmuisen kiinnostava ja tärkeä aihe. Nyt vaan vastaukset olivat niin ammattilaisilta, että pelottaa vastata, mutta luulisin useimpien harrastajien olevan samoissa ongelmissa. Jos käsitellään aihetta alusta alkaen unohtaen viimeiset hienoudet. Harva meistä on koristeveistäjä, mutta perusteräviä työkaluja kyllä tarvitsemme. Kansakoulun opit terotuksessa olivat nolla, ja se näkyi tuloksessa. Nykyään teknisessä työssä ainakin opettajat koulutetaan teroittamiseen.
Ensimmäinen väline useimmilla lienee vesikivi. Sitä sitten käytetään käsivaralla. Lopputulos on aaltoileva terä, jossa on viisteitä joka suuntaan. Terässä saattaa olla kohtalainen suoruus ja terävyys, mutta kulmat ovat miten sattuu.
Seuraavaksi eniten käytetään tahkoa, taas käsivaralla, lopputulos kuitenkin yleensä parempi, ei kuitenkaan hyvä.
Siinäpä ne, tavallisella tallaajalla. Ei silloin ole hyötyä noista huippuammattilaisten viimeistelyvinkeistä.
Koetan nyt saada tärkeimmät asiat lyhyesti esiin. Käsivaralla kykenevät ainoastaan huiput saamaan työkalunsa teräviksi. Hiomatuki on oiva apu, jo puukon teroitukseen vesikivellä.
Tavoitteena on saada yhtenäinen viiste, siis hiontajälki hamaran alusta terään saakka, sama toiselle puolelle. On hiottava niin kauan, kunnes tämä lopputulos saavutetaan. Silloin viiste on leikkaava, ja siinä kulmassa, mihin puukko on tarkoitettu. terän terävyyden voi helposti katsoa. Tuo puukko lähelle silmiäsi terä suoraan päin. Hyvässä valossa näet, onko siinä vielä kiiltoa, jolloin on jatkettava teroitusta. Usein työkalut vaativat tuon oikaisun, viisteen suoristamisen, tahkolla se sujuu jo nopeammin. Sopiva tuki, mihin puukko nojaa tahkottaessa helpottaa työtä.
Nämä minulla on käytössä, vesikivi ja tahko hiomatuella. Sitten on vielä hiomatahna ja laikka sekä huopa että nahka. Mutta nämä ovat sitten huippuviimeistelyyn. Pohjatyön on oltava edellä kuvatun kaltainen.

Poissa puuseppä

  • Viestejä: 124
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #16 : 27-02-2007, 21:28:27 »
Älä Rokkalo huoli, kivahan niitä talttoja on käsipelillä teroitella mutta itse käytän hiomatukia koska saan niillä paremman tuloksen ja nopeammin kuin käsipelillä. Se joka väittää, että teroittaminen käsivaraisesi antaa yhtä hyvän tuloksen kuin hiontatuki , yksinkertaisesti valehtelee, koska ihmisiä tässä ollaan ja ihmisinä pysytään.

Poissa samu

  • Viestejä: 5 397
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #17 : 27-02-2007, 23:45:21 »
Tasan samaa mieltä Puusepän kanssa. Käpälät on elävät eikä pysy liikkumatta.

Tuommoinen biltema/ohlsoni-kopiokin Stanleyn hiontatuesta antaa paremman tuloksen höylänterille ja taltoille. Semmoinen ja lasilevy, sprayliimaa, Mirkan paperia, vettä ja lopuksi muutama nopea sipaisu penkkimirkelin kiven tilalle laitettuun kankaiseen tikattuun kiillotuslaikkaan soveliaalla kiillotusvahalla on aikas kattavan vikkelä yhdistelmä hiiliteräksille ja terästä tulee kolean terävä.

Kun lueskelee webissä noita teroituksesta kertovia turinoita varsinkin USAssa, välillä tuntuu siltä että kun joku saa siellä aikaiseksi terävän terän, sitä kokeillaan kerran johonkin tomaattiin ja sitten rumba alkaa alusta.


Muuten, etsiskelen parhaillaan kotipaikan romulaatikoista ikivanhaa käsinveivattavaa penkkimirkeliä. Sillä saa kierroksia juuri ja juuri sen verran että kipinä lentää teräksestä. Sellainen olisi kova sana karkeampaan teroitteluun jos siihen vaihtaisi uudenaikaisen alumiinioksidikiven.

terv,

Samu
...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...

Poissa Pekka Huhta

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 811
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #18 : 28-02-2007, 13:25:39 »
Mä olen pikkuisen eri mieltä tuosta käsivarateroituksesta. En oo käyttänyt vuosiin noita teroitustukia, vaan hiassut terät aina ennen käyttöä öljykivellä.

Teen toki perusterän tahkolla, mutta jos haluan oikein mieleisen terän niin teroitan sen sitten loppuun käsin. Ja kun sen saa melko lähelle peilipintaan käsivaralta niin ettei se oikeestaan peilaa sen enempää kuin teroitustuellakin.

Toinen tärkeä juttu on, että teroitustuen kanssa ihmetellessä menee niin paljon aikaa että talttaa ei teroita ennen kun se on tylsä. Oma lähestymistapani on että terä teroitetaan vielä kun se on terävä (eli vaan se hienoin leikkaavuus hävinnyt). Silloin teroitus on vain muutama pyyhkäisy hienolla öljykivellä ja nahalla, eikä siinä tee hiomatuella juuri paljon mitään.

Mitä leveempi ja isompi terä, sen helpompi se on pitää kiveä vasten käsivaralla. Mutta kyllä tommosenkin "siantappajan" kun ensimmäisessä kuvassa saa käsivaralta teroitettua ihan ilman tukia. Pitkä varsi tekee vielä oman mausteensa, se kun heiluu ja vemputtaa ja haittaa noin pikkuisen teräpinnan pitämistä kiveä vasten. Koko taltan pituus on reilu 30 cm, teräpinnan leveys 1/8 tuumaa eli 3 mm ja ei sitä terää ole toiseenkaan suuntaan pitkästi. On vähän vaikea pitää koko talttaa tommoisen viisteen varassa kiveä vasten.

Toisessa kuvassa on vähän "vitsiterä". Ei sen nyt noin fiini ja kiiltävä ois tarvinnu olla, mutta kun se tuli lempihöylään niin tein sitten tommosen. Kun katsoo kameran heijastusta peilipinnassa, niin ei se nyt niin kauhean monellla viisteellä ole. Pienen aavistuksen kupera ehkä. Pohjat tahkolla, perusterä ja tahkonjäljen oikaisu carborundum-öljykivellä ja viimeistely hienolla öljykivellä, loppu hiomajauheella ja nahanpalalla. Aikaa meni tuohon käsinterotukseen valokuvien aikaleimoista kattoen pikkuisen vajaa tunti, mutta siinä ajassa oli valokuvausta ja muuta ylimääräistä aktiviteettia mukana.

Vaikka kuinka leimattaisiin petkuhuiputtajaksi, niin omasta mielestäni saan yhtä hyvää jälkeä käsivaralla, ja vieläpä paljon vähemmällä vaivalla.  Sitä en sano etteikö siihen olisi vähän aikaa mennyt opetellessa, mutta en pidä perusteiden oppimista ollenkaan kohtuuttomana. Tukien kanssa sättääminen on hirveän aikaaviepää. Jopa niin, että taltan malttaa terottaa vasta sitten kun se on niin tylsä että käsivarainen terotus ei onnistu, vaan terotukseen olisi todella otettava joku tuki. Kun sen oppii käsin niin se on sen verran sukkelaa että terää voi pyyhkäistä aina kymmenen minuutin työnteon jälkeen kiveen muutaman kerran.

Kirjoitanpa aiheesta joskus jotain :)

Pekka

P.S: koko terotuksen vitsi näkyy kolmannessa kuvassa. Ajatus on painaa etummaisella kädellä terää suoraan hiomakiveä vasten. Toinen käsi vain ohjaa ja seuraa perässä. Jos talttaa yrittää pitää vaan kahvasta kiinni ja hioa siinä sitten niin onhan se selvää ettei siitä tule hyvää.

Samaten keikkumista saa vähennettyä sillä että terä on kulmassa hiomakiven pituussuuntaan nähden. Eteenpäin työntäessä tuo viiston asennon tuoma tuki vastaa jo sitä kun pitäisi 4 x 4 cm pellinliparetta kiveä vasten, ei se enää sitten keiku eikä heijaa.
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa Tapani Ojanperä

  • Viestejä: 681
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #19 : 28-02-2007, 16:15:06 »
Olen Pekan kanssa samaa mieltä asiasta. Homma onnistuu käsityönäkin, teroittaminen käsityönä vaatii vain aikaa ja harjoittelua ja ennenkaikea oppimista tuntemaan omat kädet ja sen mitä ne "kertoo", yritän ehtiä näiden muiden piirtämisien välissä piirtää aiheeseen liittyvän kuva sarjan ja kirjoittaa selostuksen mitä tarkoitan kun kädet "kertoo". Koristeveistotalttoja verstaalta löytyy n. 50 kpl ja yhteenkään niistä ei ole käytetty hiomatukea ja hyvin niillä on saanut veistettyä. Muotoja on suorasta erilasiin kaariin ja muodoltaan V eli V-rauta.

Laittelin lisää noita kuvia, ovat vain halkalan muotoisia.
« Viimeksi muokattu: 28-02-2007, 17:07:33 kirjoittanut Ylläpito »
Aikaisempi nimimerkki Tapani Mikael - www.fotomikael.net
www.kamera73.net

Poissa rokkalo

  • Viestejä: 541
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #20 : 28-02-2007, 18:23:01 »
Hei kaikille,

No nyt rupes lyyti kirjottaan, aivan erinomaisen hyvä. Tässä on vaan nyt kaksi asiaa erotettava toisistaan ja sitten vielä kolmaskin, nimittäin vähintäänkin ammattilaisen tasoiset teroittajat. Ne kaksi muuta ovat terän kunnostus ja toinen terän viimeistely. Me tallaajat tarvitsemme tuen terän kunnostukseen. Terämme ovat yleensä mitä ovat, niitä on teroiteltu miten sattuu, viisteitä kasapäin, terän suu supussa, ts kulmat väärin ihan terän edessä.
Tällaisessa tapauksessa kun saamme valaistuksen ja aloitamme teroituksen innoituksen vallassa käsivaramestareiden opein, niin hemppuuhan se varsi meidän kädessä. Tällöin on hiontatuki paikallaan, viiste saadaan kerralla kuntoon.
Nyt sitten terän viimeistelyyn. Tahnalla ja laikalla tai leveällä nahalla kuten ennen partaveitsiä teroitettaessa homma käy käsivaralta toopemmaltakin. Siinä ei enää isoja virheitä pääse sattumaan, kun syönti on olematonta. Ennenkaikkea viiste saadaan hiottua peiliksi ja siten leikkaavaksi. Huhtapekalla oli siitä erinomainen esimerkki tuossa höylän terässä.
Siis teroittaa se joka pystyy käsivaralla, käyttää tukea se joka sillä saa hyvän lopputuloksen.

Tämä on aina ukkoja kiinnostava taito, terävän saajaa on aina pidetty mestarina, kyläsepän ajoista, sirpit ja viikatteet ja totinen ruumiillinen työ niillä. Joka leikkaaja osasi terän teroittaa, mutta vasta sellainen terä vei, jonka oli mestari takonut ja päästänyt. Näen tämän meidän teroituksen vähän samalla tavalla. Alkutyö terään on oltava justiinsa eikä sinnepäin,(sepän työ) sitten me viimeistelemme. Ja väittelemme niin turkasesti. Niinkuin pitääkin, silloin vasta tulosta syntyy ja uusia konsteja. :D

tästä lähin Pekkat

Poissa rokkalo

  • Viestejä: 541
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #21 : 28-02-2007, 18:32:32 »
Hei taas,

piti vielä Huhtapekalta kysyä tuosta höylän terän hiomisesta. Käsin se käy terän leveyden varassa, niinkuin mainitsitkin. Mutta n yt kun minä teroitan, ensin karkeammalla ja sitten hionommalla ja tietenkin koko ajan samalta puolelta, niin terään syntyy irtonainen koko terän mittainen kierre, so. sellainen läpyttävä sarana. No, niin tulee muutakin terään hiottaessa, mutta kaksipuolisella hionnalla se on vähäisempää. Siis miten poistat tuon kierteen, joka poistamattomana tuhoaa heti terän leikkaavuuden ekalla työnnöllä.

Pekkat

Poissa Pekka Huhta

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 811
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #22 : 01-03-2007, 10:57:00 »
Kyllä sen perusteränkin tekeminen käsipelillä onnistuu, siinä vaan menee enempi aikaa. Laiskuuttani käytän tahkoa, muttei sekään vältttämättömyys ole.

Se kierre pitää poistaa terottamalla vuorotellen molemmin puolin. Itse asiassa terän terävyyden salaisuus on melkein enempi sen suoran puolen sileydessä ja tasaisuudessa kuin viisteessä. Jos sitä takapuolta ei ole oikaistu, niin koko terä on vähän niinkuin TV-shopin laaserveitset, jotka repii eikä leikkaa. Eli jos ajattelet semmoista yhdeltä puolelta terotettua laserveistä, niin vain yhdeltä puolelta teroitettu terä on just samanlainen: toinen puoli on sileä, mutta kun toinen puoli on ihan aalloilla, niin leikkuusyrjään muodostuu repiviä piikkejä eikä leikkaavaa särmää. Oikea terä syntyy vain kahden ihan sileän pinnan leikkauskohtaan, jos jompikumpi pinnoista on epätasainen niin on turha toivoa kunnon terää.

Eli ensin oikaistaan se terän suora puoli hankaamalla sitä kiveen niin kauan että saadaan vähintään muutaman millin (5-8 mm) tasainen, sileä alue teränsuusta ylöspäin. Toiset tekee isommankin sileän alueen, höylänterän hahloon asti. Sen jälkeen terotetaan viiste, ja tarvittaessa aina välillä pyyhkäistään kierre pois terottamalla toisella puolella. Sama toistetaan hienommalla kivellä. Lopulta takapuoli on ihan yhtä kiiltävä ja hyvä kuin viistekin, ja silloin terä leikkaa.

Pitää tosiaan kirjoittaa terotustekniikasta joku jutunpätkä kun ehtii.

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa rokkalo

  • Viestejä: 541
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #23 : 01-03-2007, 23:05:08 »
Hei,

Kiitos vastauksesta, tuota vähän arbelinkin, mutta olen pitänyt tuota kahta puolta teroittamista höylän terällä kerettiläiselnä tapana. Olen nähnyt mestarin teroittavan höylän terää, kyseessä oli opetustilaisuus. Hän ei koskenut terän etupuoleen ollenkaan. Se kyllä varmaankin oli suora. Kaiken muun hän teki aivan ymmärrettävästi ja samoin kuin tässä on nyt tullut esille. Lopulta terä oli vimmatun hyvin teroitettu, mutta terässä oli kierre. Silloin hän neuvoi kierteen poistamisen. Terää vedettiin hiven taaksepäin puupalan päällä teroituskulmassa, sitten nosti hiven terää pystympään ja veti terää poikkisyyhyn samalla hiven terää painaen. Ja totta tosiaan, siinä se kierre oli kokonaisena puun pinnassa, ja terä armottoman terävä.
Olen tuota koettanut toistaa, ei tahdo onnistua kuin vain osaan kierteeseen. Olen myös nähnyt kierteen poiston tehtävän huopalaikalla, mutta sitä pidän vääränä tapana, koska juuri silloin viiste kohtaa terätyn terän!
Kierre on merkki terän teroittumisesta, mutta olen joutunut tekemään niinkuin sinäkin tuossa kerroit, sipaisu toiseltakin puolelta. Olen sitä hiukan karttanut kertomasta ja näyttämästä koska kuten sanottu, toisin on opetettu.
Aivan erinomaisen hyvä tällainen palsta, kun saa neuvoja ja kertomuksia omista ratkaisuista. Kirjoittakaa muutkin, miten missäkin asiassa toimitte. Se on tärkeää meille kaikille jotta voisimme kehittyä edelleen.

Aivan erilainen on puukon ja kirveen teroittaminen juuri tuon kaksipuolisuuden ja siinäkin näkyvän kierteen osalta. Jos nyt joku miettii ettei ole nähnyt kierrettä terässä, niin teränne ei silloin ole ollut terävä. Kierre muodostuu vasta lähes valmiin ja valmiin terän eteen, sellainen pieni lepare, heiluu sormella heiluttaen, mutta ei häviä housun persaukseen pyyhittäessä, housut vaan halkeavat.

Olisiko tuossa kyse terän erilaisuudesta, pehmeä, kova, ym. osaisiko joku metallurgi valistaa meitä kierteestä?

Pekkat

Poissa samu

  • Viestejä: 5 397
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #24 : 01-03-2007, 23:14:38 »
Moi,

Minulta ei suju riittävän suoran viisteen teroitus ilman teroitustukea vaikka käsissä ja niiden ohjauksessa ei tietääkseni olekaan mitään erityisempää vikaa.

Liitteenä pari kuvaa siklin teroitukseen käyttämistäni jigeistä. Tässä esitetään aika kerettiläinen tapa teroittaa sikli siten että tuloksena on vain yksi hyvä särmä per kantti.

Oletuksena on se, että hiomavälineenä ei ole käytettävissä muuta kuin kuin yksihakkuinen, suora, työntämällä leikkaava koneviila, joka on asennettu jigiin siten että hakkuun kulma vie siklin kanttia päin jigin liukupintaa kun siklinkanttia viilataan yhteen suuntaan ja alkuasemaan takaisintuonnin ajaksi kantti irroitetaan viilan pinnasta. Viilan yksihakkuinen kuvio vetää silloin työstöpursetta kantin pimeälle puolelle, eli siklin näkyvän puolen ja viilapinnan välinen kulma on se suoraan terättäväksi muodostuva kulma. Viilan pitää olla hyvä, sitä ei voi liikaa korostaa. Tuo viila on Viialan viila, vanha mutta vähän käytetty, sekä ehdot täyttävä.

Tätä viilajigiä on sopivinta käyttää ruuvipenkissä.



terv,

Samu

Muokkings, muokattu historiallisista syistä, dear God!
« Viimeksi muokattu: 15-04-2013, 22:48:51 kirjoittanut samu »
...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...

Poissa rokkalo

  • Viestejä: 541
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #25 : 01-03-2007, 23:25:13 »
Hei,

tuo jigi on mainio, helppo tehdä ja säilyttää. Olen teroittanut siklin käsivaralta, mutta kun vähänkin ohuempi sikli taipuu työnnettäessä. Kiitos vinkistä.

Pekkat

ps. miten kuvat saa esikatseluun, häh, jotta voisi laatia kuvatekstitkin.

Poissa samu

  • Viestejä: 5 397
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #26 : 01-03-2007, 23:29:29 »
Moi,

Minustakin se on hyvin toimiva vaikka itse sanonkin.

No, siklin teräämisjigi.

On sellaisia kahvallisia kovaksi karkaistuja ja peilikiillotettuja siklirautoja sekä esim niitä urapäisiä keppejä joissa uran läpi kulkeen jossain kulmassa tuollainen rauta. On myös vielä pidemmälle meneviä siklin reunan yli kulkevia systeemejä. Mikäs siinä jos osaisin käyttää.

Minä olen tehnyt tuollaisen muovijigin, jonka yläpinnat ovat samassa tasossa. Sikli tulee niiden väliin sopivalle korkeudelle, jotta voin painaa sekä siklin kantin että muovireunan päälle yhtäaikaan jonkin em. kaltaisen pyöreän raudan. Siinä on kiinteä vakiokulma koko ajan kun rauta leipoo siklin kanttiin mikroterää. Toimii kuin junan vessa. Jos muovin reuna on liian kulunut tai kuoppainen (yleensä muovin reuna on kiillottuneen sileä ellei se ole pudonnut jonkin terävän päälle), niin uusi pinta siihen sitten.

Kolmannessa kuvassa sikli on kiinni suorassa puupalikassa, ja keskellä palikkaa siklin takana on sinitarraa tai paperitollo taivuttamassa sikliä hieman kaarelle.

terv,

Samu
...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...

Poissa Pekka Huhta

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 811
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #27 : 02-03-2007, 09:49:00 »
Se höylän tai taltan terottaminen kahta puolta onkin kerettiläistä, jos sitä takapuolta ei pidetä ehdottoman suorana. Jos alkaa pinnaamaan ja terottaa takapuolellekin edes vähän viistettä niin se menee tärviölle koko juttu. Veikkaan että se kerettiläisyys perustuu justiinsa siihen että jos molemmin puolin terottaa viisteen niin terä on pilalla pitkältä matkaa ja on hirveä homma siistiä se taas säädylliseksi.

Tuo mun nettiin kirjoittama siklinterotusohje pitäisi päivittää. Kun sitä kirjoitin niin mulla oli tarve sada aina mahdollisimman aggressiivinen koukku siihen siklinsyrjään, kun veneenkyljessä on niin vietävästi pinta-alaa. Jos tekee pienempiä töitä niin sitä pursetta ei oikeastaan kuulukaan työnnellä sikliin viilalla ja kivellä vaan kaikki purseet hiotaan syrjästä pois ja kierre vaan painetaan kovalla metalliesineellä siihen syrjään. Sillä ajatuksella esim. tuo sumun viilatuki on erittäin hyvä peli eikä ollenkaan kerettiläinen. Terän syrjän voi vieläpä hioa sekä syrjän että lappeen puolelta ja vasta sitten vetää kierteen. Kierteestä tulee tällä tavalla vähemmän aggressiivinen (hitaampi) mutta toisaalta lopputulos on huomattavasti sileämpi.

Sinänsä sikliksi kelpaa mikä tahansa kovaksi karkaistu levy, kunhan löytyy vielä kovempi rauta jolla kierre vedetään. Jopa niinkin kova vekotin kuin höylänterä kelpaa sikliksi kunhan löytyy joku vielä kovemmaksi karkaistu rauta jolla höylänterän kärkeen saa taitettua kierteen.

Pekka

P.S. Ei ne teroitustuetkaan autuaaksi tee. Alla olevassa kuvassa on taltta jonka ostin huutokaupasta joku aika sitten. Joku epeli oli kyllä innokkaasti jynssännyt terää jopa niin että jokainen viiste oli melkein peilin kiiltävä, mutta jälki oli semmoista että kaverilla näytti olevan enempi lahjoja timantinhiojana kuin taltanteroittajana. Kuvasta ei näe kaikkia viisteitä, mutta terotustuen paikkaa oli vaihdettu varmaan ainakin puolen tusinaa kertaa ja aina löydetty väärä kulma.
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa samu

  • Viestejä: 5 397
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #28 : 02-03-2007, 15:14:14 »
Tarkoitat varmaan että ei ne kaikki teroitustuet saa teroittajaa kylpemään taivaallisessa valossa urkujen pauhussa ja ilotulituksen räiskeessä   :)  Tuo taltta varmaan harmitti aikansa  :(

Perushöylien käytöstä siklihöylinä minulla on myös jonkin verran kokemusta. Minulle on tullut toistaiseksi vastaan yksi puulaji jota saa toisaalta niin isoina pintoina että höylän käyttö on hyvästä mutta jonka syykuvio ja rakenne on niin rankka että se tarvitsee viimeisen pinnan kuriin saamiseksi höylänrungossa tuettua sikliä, eli minun tapauksessani höylässä toisinpäin käännettyä terää jossa on mainitsemasi käsittely mikroreunalle. Silloinkin pitää olla varovainen.

Sain vinkin HNT Gordonin periaatteista tehdä puuhöylä. He tekevät teräpetin 60 asteen kulmaan pohjatasoon nähden ja terään 30 asteen viisteen. Kun terän kääntää toisin päin, kontakti tapahtuu 90 asteen kulmassa. Minulla on yhdessä kaksituumaisessa Ulmian terässä viistekulma 20 astetta, eli toisinpäin asetettuna terä on ensin ylikulmassa, mutta kun siihen leipoo 68 HRC: kovuisella 10mm läpimittaisella katkenneella tappiteränvarrella kierteen niin sillä lähtee.

Muuten, se puu on mottle-kuvioinen makore. Se on sitä johon mun piti tehdä se höylänposkien poraus (vieläkin v*****aa). Se on lujaa puuta ja kaunista kuin mikä, mutta pahamaineista siitä että se voi chipata jo poranterän sisäänmenoreiänkin ympäriltä. Koko ajan (pitäisi) viheltää vähäsen kun sellaista on työn alla. Toisekseen, makoren pöly on poikkeuksellisen ärsyttävää. Nekin jotka eivät normaalisti koe puupölystä ärsytystä huomaavat eri asteista epämukavuutta. Mutta puu on upeaa kun siitä saa jotain valmista.

Sikli, viila ja teräysrauta on edelleen edullinen ja tehokas setti huonekalujen tms. kunnostukseen esim vähävaraiselle nuorelle parille joka kokoilee ensiasuntonsa kalustusta kasaan. Muistan kun vaimon kanssa mentiin yksiin ja haluttiin jotain yhtenäistä puusta tehtyä kalustusta kuten vanhaa pirtin pöytää ja penkkejä, kaappeja, tuoleja ja pikkupöytiä.

Oli siklivehkeet, pellavaöljyä ja muutamia pieniä osmopurkkeja eri sävyjä. Vanhat maalit putsattiin lämpöpuhaltimella ja siklillä, uusi pinta tehtiin edelleen siklillä ja öljyillä. Hienolta näytti, ja yksi kerrallaan kodista katosivat lastulevytuotteet kun jostain sai halvalla tai peräti ilmaiseksi jonkin keltamustasinipunavihreällä lateksilla töhrityn klassisen renginkaapin. Oli muuten hyviä ilmeitä kalusteiden lahjoittajilla kun näkivät ne kunnostettuina  ;D


Jos aiot tehdä tarkennuksia teksteihisi niin voit aivan vapaasti käyttää tuotoksiani lähteenä mikäli niin näet hyväksi, se menee näiden foorumien hengen mukaisesti. Puuvene.fi:n foorumi on myös perhanan hieno foorumi, vaikka minulla ei ole oikeastaan siellä aiheeseen liittyen mitään niin ääneen turistavaa. Tällä luvialaisella on aika vahvat käsitykset puuveneistä ja siitä millainen sen pitäisi olla, ja taitaa olla parempi etten auo päätäni siellä ettei joudu vedetyksi kölin ali ;)

terv,

Samu


...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...

Poissa samu

  • Viestejä: 5 397
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #29 : 02-03-2007, 15:25:47 »
Siis korjaus tekstiin heti, Ulmian höylän terässä on viiste 40 asteen kulmassa, ja särmään tehdään kierre viisteen puolelle. tietenkin. Viisteelle tulee 10 asteen ylikulma asennettuna naamapuoli päin 60 asteen kulmassa olevaa teräpetiä. Nih.  :)

terv,

Samu
...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...