Sen vertaa mitä joskus kaupassa on tullut selkäsahoja hypisteltyä niin tuntumaksi on jäänyt terien paksuus. Muistikuvani mukaan selkäsahat ovat olleet aiemmin ohuempia, muistankohan väärin.
- hanski

Moro, tulin taas sotkemaan pakkaa

Mul pitäis olla jossain joku selkässaha, jossa ei ole hampaissa ollenkaan haritusta (tai helkutin vähän), mut sen runko kapenee sahan selkää kohden, lienee jollain lailla kaavittu kiilaavaksi...

Käsittääkseni aika yleinen temppu jaappanin suunnalla noiden hienoimpien halkasuhammas kuvioiden kanssa.

Eron ei tarvinnu olla kummonenkaan (toki puulajista riippuen) mut sillä saa eliminoitua tuon toisinaan vastenmielisen haritushommelin...

Ja aasinsiltana eteenpäin... Miten mä ihan konkreettiseti kaavin vanhan kausalan/pikaterän tai ihan minkä vaan sahan ohuemmaksi?

Jotain merkkuu pastaa tasaisen pinnan ja terälehden väliin, kovametallikaapimella kevennystä, sieltä sun täältä?

Vinkkejä kaipailisin

Myös mun mielestä työkalujen ja muun käyttökelpoisen tavaran kunnostaminen ja teroittaminen on järkevää.

Nyt pitää kuitenkin miettiä mikä on koulun käsityön opetuksen tarkoitus. Onko tarkoitus opettaa käsin tekemisen historiaa vai pelkästään opettaa käsin tekemisen mahdollisuuksia, ehkä ammatin valintaa ajatellen tai sitten pelkästään mukavana harrastuksena.

Valitettavasti sahojen teroittaminen tuntuu olevan enemmän sitä historiaa, ainakin ammattikäytössä. Rakennustöissä ollessani työkaverit eivät teroittaneet _yhtään mitään_.
Sirkkelin ja ketjusahan terät käytettiin ammattilaisella, muut kuten puukot ja käsisahat menivät roskiin. Tämä on taloudellisten realiteettien edessä ymmärrettävää.
Tätä tukee myös teroitettavien käsisahojen saatavuus. Ainakaan pienemmästä kaupungista niitä ei saa mistään.

Minä kannattaisin ideaa ostaa kouluun noita japaninsahoja, esim. ryoba-tyyppisiä. Siinä tulisi opetettua hyvin se idea että eri materiaalien ominaisuuksien takia myös niitä leikkaavat terät ovat erilaisia. Ryobaa löytyy myös esim. clas ohlssonilta.

Teknisen käsityön piiriin kuuluu nykyään niin paljon eri asioita että ainakaan peruskoulun oppimäärään uskoisin olevan hankalaa mahduttaa sahan teroittamista.

Meiltä löytyy vielä ainakin yksi teroitettava saha, jonka teroittamista aion kokeilla ylihuomenna.

Tuo Koneviestin artikkeli on hyvä.
Huonoa siinä on tietysti se jos lähdetään kalliiseen selkäsahaan vetelemään dremilillä.
Hyvää on se että tuota on helppo kokeilla ja jos tulos on edes kohtalainen tulee ajatus.
Jää pohtimaan kuinka hyvä siitä sahasta tulisi, jos sen oikeasti terottaisi viilalla ja harituspihdeillä.

Ja HAA...

Taas on työkalufetissi saanut uuden uhrin. 

-Jussi-

Kyllä teriä löytyy, saksalaisen Ulmian valmistamia. Kapein terä on 10 mm ja sillä sahaa jo aika tiukkoja mutkia.

Mä ihan tän ketjun innoittamana kaivoin hyllystä sen mun paremman katkaisuun viilatun selkäsahan. Osuin sillä naulaan tossa kesällä, enkä oo saanut aikaiseksi viilattua uudestaan. Nyt viilasin sen nopeesti kuntoon, meni kokonaista viisitoista minuuttia viilaukseen. Paneloin tossa iltasella parin kattoikkunan sivuja ja kyllä toi on itse asiassa melkein mukavampi käyttää kuin japaninsaha, vaikka noihin japanilaisiin oon melko tavalla leimautunut. Se on vähän hitaampisyöntinen, mutta kun niitä molemmista päistä vinoja paneleita sovitteli työmaalla, niin ton kanssa "polven päällä" (eli matalalla sahausjakkaralla) sahaaminen on helpompaa.

En tosiaan ole viilaamisessa pro, mutta voin vakuuttaa että ensikertalainen pärjää usein ihan hyvin ja viiden viilauksen jälkeen pääsee jo jyvälle. Ja maailma on paskoja sahoja täynnään, niitä on mukava laittaa kuntoon.

Viiloja saa muuten SAR-machinelta, siellä on hyviä DICKin kolmioviiloja.

http://www.sar-machine.fi/Viilat.pdf

Viilan koko pitää valita niin, että kolmioviilan lappeen mitta on vähän yli kaksi kertaa viilattavan hampaan korkuinen. Eli jos hampaan kylki on pienessä selkäsahassa 2,5 mm, niin kolmioviilan sivun pituus pitäisi olla noin 6-7 mm ja isossa kirvesmiehen sahassa jossa hampaan kylki voi olla yli 5 mm niin viilan sivu saa olla puolisen tuumaa.

Pekka

Kirpparilta löysin pikaterän, malli nluultavasti sama kuin koulusahoissa. Kolkko musta muovihava nirhoi pehmeitä käsiäni ja peltiselkäkin oli mielestäni loukkaus oivallista terää kohtaan, päätin antaa sahalle sen ansaitseman päivityksen.
Kahava pihilajasta ja selkä dyykistä puutyökurssilta. Kahvan ruuvit on oiva osoitus kommunisminkin taipuvan Suomalaisen teräksenkäsittelyn edessä; ne vaihdatin kiinalaisesta katkaisusahasta. Sen terä menee uudelleenkäyttöön olkaa huoleti.

edit: Kuvien kanssa leikein