Kirjoittaja Aihe: Tormekin järkevyys?  (Luettu 45188 kertaa)

Poissa AnttiLehtinen

  • Viestejä: 707
Tormekin järkevyys?
« : 22-05-2007, 23:51:31 »
Olemme appiukon kanssa haaveilleet jo jonkin aikaa omasta tormekista...
Hinta vain on suolainen 399e, joten kysynkin osaavimmilta:

-Kannattaako tormekin osto jos ei tee puutöitä ammatikseen, mutta
teroittaisi ruohonleikkurin terät, puukot, kirveet, vesurit, sakset, veitset jne.?
-Löytyykö ohjainta jolla puuporanterät (ja metali) voisi teroittaa?
-Eikö todellakaan voi tuolla teroittaa kovametalliteriä? Puutarha-silppurin
terät olisi saatava teroitettua...
-Millä kovametalliterät teroitetaan teroitusfirmoissa?
-Onko tormek oikeasti laadukas tuote? Kestääkö vuosikymmeniä?

Kiitos  vastauksista ja anteeksi kysymysten suurta määrää... ;)
Antti Lehtinen

Poissa liliana

  • Valvoja
  • Viestejä: 5 139
  • HOLLOLA
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #1 : 23-05-2007, 00:42:03 »
Milläpä muullakaan, jos ei tahkolla, paitsi nuo kovametallit. Kovametallikärkisellä kiviporalla sitä vastoin voi nopeasti sorvata kuivan tahkon kiven pyöreäksi. Tahkon kivi kuluu soikeaksi tai munan muotoiseksi kun se on jäänyt reunastaan veteen likoamaan.

Sitä isompaa TORMEKia saa kopiona liki puolta halvemmalla. Kopiota myi myös K-Rauta jossain välissä. Ei ole tiedossani onko tahkon kivi huonompi tai parempi kuin TORMEKissa. TORMEKia myydään myös SCHEPPAHina, olen nähnyt myös muun merkkisinä, ellei ne sitten ole olleet tuota halpaversiota.

Puuporanterien teroitus tahkolla taitaa mennä taiteiluksi, metalliterien teroitus onnistunee samalla vemputusstatiivilla kuin smirkelissäkin, mutta oletettavasti olisi aika hidasta puuhaa. TORMEKin kataloogissa ei näytä olevan poranterille teroitustukia.

Teroitusfirmat teroittavat HM-terät, niin kuin lähes kaikki muutkin terät, timanttilaikoilla. Nämä ovat erityisesti teroitukseen tehtyjä timanttilaikkoja.

TORMEKissa moottorin akselilla vetopyöränä oleva "kumiletkun pätkä" alkaa vanhemmiten sutia tyhjää, puhdistus ja hionta auttaa. Ensiasennuskivi ei ole paras mahdollinen. Kierteen poistoa varten tahkokiven akselilla on uretaanikumikiekko, joka kaikissa tapaamissani käytössä olleissa tahkoissa on tärvelty, kun siihen on tarjottu terää vastapäivään. TORMEK on kestänyt yhteiskäytössäkin (oppilaitos) jo kolme kiveä = parikymmentä vuotta, paitsi tuo kumikiekko.
« Viimeksi muokattu: 23-05-2007, 00:43:53 kirjoittanut liliana »

Poissa Tapani Karhu

  • Viestejä: 278
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #2 : 23-05-2007, 10:19:36 »
Tormek on ihan järkevä hankinta aktiiviselle harrastajalle, joka viitsii opetella oikeat työskentely tavat. Tahkoon sai ainakin aikaisemmin videon ja kirjan, joissa työ tavat käytiin läpi. Itselläni on ollut Tormek 6-7 vuotta. LKaikki mahdolliset lisälaitteet tuli myös hankittua.

Olen ollut tyytyväinen. Ammatikseen teroittaville lienee toki olemassa parempiakin välineitä.

Poissa Simo Ahtola

  • Viestejä: 761
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #3 : 23-05-2007, 12:43:51 »
Hei,

Hankin muutama kuukausi sitten Tormakin, eikä ole kaduttanut hetkeäkään.

On nautinto palauttaa normikulmat teriin joita voi sitten taas käsin läpätä jos haluaa. Itse vetelen nykyään tällä koneella terät tarvittaessa.

Vesiastia kannattaa tyhjätä joka käytön jälkeen ja putsata liejusta, tämä muuten lukee ohjekirjassakin... näin vältät kiven epätasaisen pehmenemisen. Itse täytän vesisäiliön kun nostan koneen pöydälle ja panen kiven pyörimään siksi aikaa kun asettelen jigit paikalleen, näin kivi kastuu tarpeeksi muutamassa minuutissa.



T Simo


Aiempi nimimerkki Simoah

Poissa ett

  • Viestejä: 264
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #4 : 23-05-2007, 14:14:39 »
Voin myös suositella - muutamin varauksin kylläkin.
Hinta on tosi suolainen - en olisi ostanut jos olisi yksin pitänyt summa pulittaa.
Teroitusprosessi on hidas - ainakin isommassa materiaalin poistossa ja kovemmilla terillä.

Mutta onhan tuo kyllä lyömätän peli siihen että ottaa teriin sen peruskulman kun tulokset on toistettavissa kerrasta toiseen. Itse kun teen mielummin puutöitä niillä työkaluilla kuin teroittelen niitä ja nykyisellään on verstasaika vähissä niin ei ole tullut rutiinia käsin teroittamiseen.

Sain toisen sorvini mukana nipun hiiliteräksisiä sorvitalttoja joita tuolla teroittelen. HSS ja kovametalliversiot vetelen penkkihiomakoneella. Siinä Woodcutin TruGrind on ollut tosi näppärä (sain halvalla yhdestä nettihuutokaupasta). Yritin noita HSS talttoja teroitella Tormekilla ja tuli kyllä äitiä ikävä. Varsinkin Crownin pulverimetallinen kulhotaltta oli tuolle Tormekin kivelle liikaa - ei saanut mitään aikaiseksi. Toinen haitta on se että kivi menee urille talttoja teroitellessa ja kun sen oikaisee höylänterille niin kivi kuluu...

Onko kukaan koeponnistanut Peter Childin värikkäitä kiviä tahkossaan. (http://www.peterchild.co.uk/grind/tormek.htm)? Tuo sininen vähän polttelisi kun ei olisi merkittävästi kalliimpi kuin se Tormekin omakaan.

Poissa AnttiLehtinen

  • Viestejä: 707
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #5 : 23-05-2007, 15:41:22 »
Entäs tuo "keveämpi" malli?
Onko parempi vastine rahalle?
Haittaako tuo kotelon muovisuus? (voihan se mennä rikki mutta...)
Antti Lehtinen

Poissa Pekka Huhta

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 809
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #6 : 23-05-2007, 18:02:32 »
Mä kun puolihuvikseni ja puoliksi tosissaan keräilen noita työkaluja, niin en hetkeäkään edes kuvittelis pärjääväni ilman tahkoa. Oli se sitten Tormekki tai joku muu. Jos yhden ruvelle hakatun taltan oikaisuun menee vesikivellä käsin nypyttämällä tunti tai vähän toista niin miettii sitten että niitä terottelee samoilta istumilta vähän toistakymmentä. Tulee kyllä tahkon hankinta mieleen.

Perusterän ylläpitoon käytän öljykiviä ja jos en onnistu rikkomaan terää naulaan tai muuhun niin siihen ei tarvitse enää tahkolla koskea, mutta se perusterän hakeminen on tosiaan aika työlästä käsin.

Se halvempi Tormekki on aika huono, sitä ei saa käyttää kun puoli tuntia kerralaan ja pitää siten jättää jäähtymään. Enhän mä meinaa viittiä alta puolen tunnin hommaa varten edes ottaa sitä tahkoa esille...

Aika paljon pitää harrastaa että se hintansa haukkuu. Karkeampaan satunnaiseen terien oikaisuun käy oikein hyvin myös paksu lasilevy ja siihen liimattu hiomapaperi, ei tuu turhia investointikuluja.

Jos pitäis nyrkkisääntö keksiä, nin jos omistat yli kymmenen terätyökalua (talttaa, höylää) ja käytät niitä säännöllisesti vähintään kuukausittain (viikottain) niin sitten kyllä. Muuten kannattaa yrittää kiertää ongelma.


Muita terotuksen konsteja luettelin ketjussa

http://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php?topic=50.0

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa samu

  • Viestejä: 5 393
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #7 : 23-05-2007, 22:12:24 »
Moi Huhta,

Turistaas yhden tai kahden kiekan verran. Sää sanot että sää tarttet tahkoa koska sulla on niin monta terätyökalua. Eikös se ole kuitenkin niin että sää tarttet tahkoa siksi että sää teet keskimääräiseen ammattipuuseppäänkin verrattuna perhanasti puutöitä, muistaakseni koriskentän verran on veneiden kylkiä putsattu ja aikomus on ilmeisesti laajentaa futiskenttään asti. Mää en usko sun kirjoittelujesi perusteella että sää hinkkaat kiiluvin silmin höylän ja taltan teriä teräviksi vaan sen takia. Sää tartteet tahkoa siksi että sun puutyöhulluutes päälle sulla on vielä vähän kiirekin niiden puutöiden kanssa, vai mitä? Kiire ainakin siksi että ottaa knuppii jos ei saa aikaiseksi ja valmiiks?

No, meilläkin kotikotona rannassa on iso luonnonkivitahko, käsinveivattava. Minä muistan sen tahkon hyvin, samoin sen että olen sitä hiukan pikkupoikana kiertänytkin vaarille ja muille äijille. Mutta en muista että olisin nähnyt että tahko olisi ollut mikään pääasiallinen teroitusväline koskaan, koska seurasin niitä ukkoja kuin hai laivaa, ja minut pidettiin pois tieltä antamalla "oma mesta" tai käskettiin teroittamaan joku puukonnysä teräväksi. Se on niin, että tahkon sijasta äijillä olikin liippakiviä ja nahkasuikaleita, saattoi olla jopa santapaperiakin jonkun levyn päällä. Mutta sellaisilla minua opetettiin teroittelemaan teriä. Ja sellaisia näin pääasiassa käytettävän kun yhytin nämä timpurit teroittelemasta. Ja epäilemättä niilläkin ehti, koska paatteja tehtiin aika monta, rakennettin rakennuksia ja kaikenlaisia puisia kapineita. Ja vaikka oli selvästi useinkin kiire, epäilemättä ehdittiin ja myös niin että suurin osa noista paateista jotka tiedän on edelleen vesillä ja talot pystyssä.

Teroitettavien terien suhteen jos lasketaan, minulla on 11 höylää joista 7 olen rakentanut itse, 7 talttaa, 2 puukkoa, 12 augeria, 1 merkkauspuukko, 1 purasin sekä 6 teroitettavaa käsisahaa. Siklejä on epämääräisen iso joukko. Minä teen niillä välineillä noin yhden puutyön kolmessa viikossa, pääasiassa ilman piirustuksia tai tarkkoja speksauksia, yleensä vain äärimitoilla (kuten istuinkorkeus, kuinka iso kaappi taloon menee, tätä puuta on näin paljon jne.) Osa puutyön ihanuutta ja nautintoa on kokeilla pikkuhiljaa työn edetessä kaikenlaista, pitää silmällä mitä kaikkea puun sisältä paljastuu ja jos näyttää oikealta, niin se mitta ja muoto on siinä. Terä tylsyy jo pienienkin pinta-alojen aikana kun noin tekee, varsinkin kun kyseessä on joku vaikea puulaji. Joudun saavutettuun työmäärään nähden teroittamaan usein ja silloin minullakin on kiire koska haluan takaisin tuon hienon jutun ääreen niin pian kuin vain mahdollista, mutta kuitenkin hyvällä terällä.

Minä nyt hommasin hyvin halvalla Tormekin, joka toistaiseksi ei ole vielä minua vakuuttanut. Mutta siinä on ilmeisiä juttuja jotka pitää fiksata jotta siitä voin sanoa mitään. Tahkonkivi on nyt uunissa kuivumassa yön yli, ja huomenna se menee metallisorviin jossa sovelletaan lilianan vinkkiä. Mutta joka tapauksessa Tormekilta saa tulla vakuuttava esitys että hylkäisin vesipaperit ja lasilevyt ja timanttiliipat ja penkkimirkelin kiillotusvahalla sipaistun huopalaikan. Minulla on mielestäni nimittäin jonkinlainen peruste mainita että teroituksen nopeus suhteessa teroituksen laatuun on varsin korkeaa tasoa edellisellä tavalla kuvattuna. Mutta kuuntelen mielelläni vastakommentit, koska nyt minulla olsi tilaisuus koeponnistaa niitä melko lyhyen ajan sisällä. Enkä muuten ole klikkihenkipuolueellinen, ei oikein sovi toimenkuvaan.

Kyse on siis toisaalta työmääristä mitä itselleen käsityökalujen voimalla ottaa, ja toisaalta aika vahvoista opituista tavoista ja tottumuksista. Oikeastaan minä haluaisin jollain tavalla keskustella siitä hyvin vaikeasti määritettävästä asiasta, johon kuuluu eri työkalujen toisiaan tukeva käyttäminen siten, että niiden välihuolloilla pääsee toisaalta vähällä ja toisaalta edistyy hyvää vauhtia. Tämä ei ole mikään samantien selitettävissä oleva asia, koska siinä on vahva oppiin ja kokemuspohjaan tukeutuva puolensa myös mukana. Mutta sellainen juttu olisi aina kiinnostavaa kuunnella.

terv,

Samu
...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...

Poissa liliana

  • Valvoja
  • Viestejä: 5 139
  • HOLLOLA
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #8 : 24-05-2007, 00:44:26 »
Sumulta hyvä ajatus kiven pyörittäminen sorvissa, Tormekin omalla pyöritysmekanismilla on vähän hidasta tuo oikaisu.
Saatat kuitenkin joutua tekemään pientä jälkihiontaa Tormekin omalla akselilla, kiven keskitys ei ole kovin tarkka.

Oikaisuteränä olen käyttänyt pilalle kuluneita SDS-plus teriä. Olen tehnyt teräpitimen koivukapulasta, johon olen porannut 9,5 mm reiän, SDS-plus terän varsi on 10 mm, menee reikään vasaran avulla, jolla myös olen säätänyt lastuamissyvyyttä n. 1 mm kerrallaan.
Koivukapulan olen tukenut selästään joko tahkon omaan hiomatukeen tai vinkoilla kiinnitettyn toiseen kapulaan, vähän tahkosta riippuen.
Teräkapulaa liikutellaan tukea pitkin liu'uttaen tahkonkiven ylitse.

Jaa'a, otapa tuostakin ohjeesta selvää

seuraava kuitenkin on selvempi

Kiirettä ei saa olla, eikä pidä ahnehtia


Tormekin uretaanikumikiekolla tulee kyllä melkoisen kiiltävää pintaa, jos ei, niin oisko tuo tukkeutunna. Olen kumikiekkoa hiomakivellä siivonnut.
Kotiverstaalla minulla on Kiiruna-tahko, siinä on nahkapintaiset purseenpoisto-/kiilloituskiekot molemmin puolin. Kahdesta kiekosta on huomattava etu esim. puukon teroituksessa.

Poissa samu

  • Viestejä: 5 393
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #9 : 24-05-2007, 09:02:15 »
Moi,

Saatat kuitenkin joutua tekemään pientä jälkihiontaa Tormekin omalla akselilla, kiven keskitys ei ole kovin tarkka.

Kiirettä ei saa olla, eikä pidä ahnehtia

Tormekin uretaanikumikiekolla tulee kyllä melkoisen kiiltävää pintaa, jos ei, niin oisko tuo tukkeutunna. Olen kumikiekkoa hiomakivellä siivonnut.
Kotiverstaalla minulla on Kiiruna-tahko, siinä on nahkapintaiset purseenpoisto-/kiilloituskiekot molemmin puolin. Kahdesta kiekosta on huomattava etu esim. puukon teroituksessa.

Joo keskityskysymys hoidetaan aika pitkälle siten että hyödynnetään ne muoviholkit akselin ja kiven välissä, ja keskitetään niiden varaan kartiokiilaprikoilla ja muttereilla ne sopivan paksun jengatangon päälle. Kierretangon pätkä on sitten se akseli joka tulee kiinni sorvinpakkaan. Ja sitteen hittaasti...

Pyyhekumi on vielä arvoitus. Siihen pitää tosiaan löytää jokin perukonsti koska se uretaanikumi on todella laadukasta ja kulutuksen kestävää laatua. Se voi myös olla että jos siihen on joskus levitelty kiilloitusöljyä tai vahaa, niin siinä voi olla käynyt seuraavasti: kiillokkeen sideaine on turvottanut ja pehmentänyt kumin. Kumissa oleva hiova pulverimainen kiintoaine ei ole enää lujassa kumissa kiinni, vaan kun siihen tulee kuormaa kuten teränsuu, se pystyy myös myötäkarvaan pullauttamaan niitä partikkeleja ulos pehmenneestä kumista. Seurauksena on kumipinta jossa on pinnassa tyhjiä mikromonttuja eikä mitään kiillotusta tapahdu. (Kun on autonrenkaiden ilmiöiden kanssa pelannut niin tämmöinen tuli hakematta mieleen).

Jatketaan reenejä.

terv,

Samu
...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...

Poissa Pekka Huhta

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 809
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #10 : 24-05-2007, 21:42:22 »
Turistaas yhden tai kahden kiekan verran. Sää sanot että sää tarttet tahkoa koska sulla on niin monta terätyökalua. Eikös se ole kuitenkin niin että sää tarttet tahkoa siksi että sää teet keskimääräiseen ammattipuuseppäänkin verrattuna perhanasti puutöitä, muistaakseni koriskentän verran on veneiden kylkiä putsattu ja aikomus on ilmeisesti laajentaa futiskenttään asti. Mää en usko sun kirjoittelujesi perusteella että sää hinkkaat kiiluvin silmin höylän ja taltan teriä teräviksi vaan sen takia. Sää tartteet tahkoa siksi että sun puutyöhulluutes päälle sulla on vielä vähän kiirekin niiden puutöiden kanssa, vai mitä? Kiire ainakin siksi että ottaa knuppii jos ei saa aikaiseksi ja valmiiks?

No en mä nyt ihan niinkään sanois, että ihan lohduttomasti tekisin puutöitä. Enempi se on työkalujen paljoutta. Vaikka niitä ei tartte tahkota kun kerran kotiin tuodessa niin on siinäkin sarkaa.

Yleensä kun ostan höylän taikka taltan niin terät on tosi vaihetelevassa kunnossa, pahimmista taltoista ei oo enää nähnyt että kummallahan puolella terotusviiste on alunperin ollut. Semmosta jos oikasee ilman tahkoa niin siinä saa kaivettua vesihiomakiveen semmosen rotanpesän että se tulee ajan mittaan kalliimmaksi kun se Tormek. Ja kun niitä talttoja ja höyliä on siunaantunut vähän runsaamman puoleisesti, niin siitä ei tuu mitään. Noita höyliä alkaa olla jo niin paljon etten kehtaa sanoakaan. Yli sata. Paljon yli sata.

Mutta kiire mulla ei ole, sen takia en tahkoa. Kun työkalussa kerran on terä niin sitä pidetään yllä ihan muilla konsteilla.

No, meilläkin kotikotona rannassa on iso luonnonkivitahko, käsinveivattava. Minä muistan sen tahkon hyvin, samoin sen että olen sitä hiukan pikkupoikana kiertänytkin vaarille ja muille äijille. Mutta en muista että olisin nähnyt että tahko olisi ollut mikään pääasiallinen teroitusväline koskaan, koska seurasin niitä ukkoja kuin hai laivaa, ja minut pidettiin pois tieltä antamalla "oma mesta" tai käskettiin teroittamaan joku puukonnysä teräväksi. Se on niin, että tahkon sijasta äijillä olikin liippakiviä ja nahkasuikaleita, saattoi olla jopa santapaperiakin jonkun levyn päällä. Mutta sellaisilla minua opetettiin teroittelemaan teriä. Ja sellaisia näin pääasiassa käytettävän kun yhytin nämä timpurit teroittelemasta. Ja epäilemättä niilläkin ehti, koska paatteja tehtiin aika monta, rakennettin rakennuksia ja kaikenlaisia puisia kapineita. Ja vaikka oli selvästi useinkin kiire, epäilemättä ehdittiin ja myös niin että suurin osa noista paateista jotka tiedän on edelleen vesillä ja talot pystyssä.

Tässähän se on. Kun työkalu on terävä niin se nahanlappu taikka melkeen lasinkiiltävä öljykivi riittää pitämään terän yllä. Jos teen pidempään töitä samalla työkalulla niin terotan sen usein useemman kerran työn kestäessä, taikka viimestään sutasen sitä kiveen ennen kun pistän kaappiin, niin se on ensi kerralla käyttövalmis.

Kun työkalu on terävä niin tahkolla ei tee mitään ja tahkoamista pitää jopa välttää ettei terota työkalua ennen aikojaan nysäksi. Mutta jos taltan terä on hakattu tylsäksi kun norsun mulkku niin sille ei liipalla tee juuri mitään järkevää.

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa pauvau

  • Viestejä: 10
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #11 : 25-05-2007, 19:02:17 »
Moi

Samu puhui hienosti ja asiaa.

ihmettelen miten ja mihin tarvitsee yli sataa höylää?

tormekista sen verran että jos työkaluja käyttää oikein ja järkevästi niin tormekin kaltaista konetta ei tarvitse käyttää kuin maksimissaan 5 min. per leikkaava terä.

ps. tormek( tms. teroitusapuväline) on myös työkalu. se pitää pitää olla yhtä hyvässä kunnossa kuin muutkin työkalut

Toopeli

  • Vieras
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #12 : 25-05-2007, 21:07:58 »
Morjensta pöytään.

Mulla on noita höyliä kolmisenkymmentä, puukkoja ehkä nelisenkymmentä, kirveitä toistakymmentä talttoja, en tiedä... 80-100 luulisin ::)
Siihen päälle kymmenkunta vanhaa timperin sahaa, joiden teroitus tuntuu lähinnä salatieteeltä. Silti himoitten vieläkin muutamia erikoisempia höyliä, ja puutyökaluja kokoelmiini.

Joo en todellakaan kaikkia tarvitse, eivätkä varmaan lähes puolet noistakaan ole edes iskussa. Töissä tulee käytettyä muutamaa talttaa ja kolmea neljää höylää (silloin harvoin kun pääsee siisteihin viimeistelytöihin ;))

Loput selittynee lievällä hulluudella vanhoihin työkaluihin ::)
ja tohon käsivehkeillä työstämisen ihanuuteen. Usein käy harrastehommissa niin, että juuri se tarvittava taltta/höylä (usein tarve taitaa myös olla keinotekoinen ;)) tms. on kauhean ruosteen ja karstan alla ja se on pakko sieltä kaivaa esiin ennen kuin työ voi jatkua.
Tuo vaihe tuo omasta mielestäni mukavaa vaihtelua projektin etenemiseen.

Oma hohtonsa löytyy myös siitä, kun kaivaa jonkun tosi vanhan höylän/temmin esille, laittaa sen iskuun ja fiilistelee vaikka visakoivun kanssa, ihan vaan muutaman vedon ja seuraa miten vanha terä muokkaa puuta, nostalgisia hetkiä.

No en omista tormekkia, vaikka kovasti haluaisinkin :'( Koitan olla oikeen kiltti, et jos vaikka joulupukki toisi joskus)
ja koitankin vielä kituutellu käsivehkeillä, sekä halpistahkolla ja nauhahiomakoneella etiäppäin.

Toisaalta muutamaa hyvää tahkoa testanneena himoittaisi niin pirusti oikea semmoinen tai sit toi isompi tormekki :-\
Toisaalta tuntuu ihan kivalta välillä hikipäissään hinkata, jotakin terää kovasimeen ja kiroilla kun kolot ei vaan häviä.
Se on sen kolojen hävittämisen ja terän syömiskyvyn palautumisen jälkeen todellinen voittaja olo, ainakin itellä... Mää ite, omin pikku kätösin... :)

No, nää omia ajatuksia

(muox korjasin virheitä ja lisäsin lauseen tai pari)

tomi

« Viimeksi muokattu: 25-05-2007, 21:22:59 kirjoittanut Toopeli »

Poissa samu

  • Viestejä: 5 393
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #13 : 25-05-2007, 23:42:52 »
Moi,

ihmettelen miten ja mihin tarvitsee yli sataa höylää?

Kiitos kehuista, mutta heti perään sanon että kyllä kannattaa lukea noiden muiden jutut tosi tarkkaan. Täällä väitellään välillä hyvinkin kivisesti, mutta itse ainakin huomaan olevani taas viisaampi jonkun oikein kankiturinan päätteeksi. Lyhyetkin kirjoitukset voi olla ihan kuin olisi sattumalta maasta löytänyt rapsuttamattoman arvan, sama se oliko siitä hyötyä itselle tai ei. Ihan turhaa juttua ei ole vielä näkynyt keltään, mitä ei tosiaankaan voi sanoa muista tämän alan foorumeista Suomessa tai ulkomailla.

Työkaluista ja niiden määristä: Minä olen huomannut myös sen saman asian että enemmän työkaluja on parempi kuin vähemmän työkaluja. Se on vaan niin. Olen tehnyt yhteensä 13 puuhöylää, seitsemän on itsellä ja kuusi olen antanut muille lahjaksi. Ainakin yksi niistä on sellaisella kaverilla että se on varmasti säännöllisessä käytössä. Ainakin kahta tai kolmea käytetään silloin tällöin. Loput on oletettavasti pääasiassa koristeena tai jossain, kun omistajansa eivät tee käsitöitä tai eivät ymmärrä höylän päälle toistaiseksi mitään. Mutta se että ne saivat ne olikin hyvien kavereiden sympaattista asennekasvatusta   :D.

No, mun puuhöyläretkeily ei todennäköisesti pääty koskaan, vaan yritän varmaankin selvitellä tuon työkalulajin arvoitusta loppuun saakka. Saattaa hyvinkin olla että joidenkin vuosien päästä minulla on yli sata puuhöylää. Paljon yli sata.   8)


Mutta palatakseni Tormekkiin ja semmoiseen:

Yleensä kun ostan höylän taikka taltan niin terät on tosi vaihetelevassa kunnossa, pahimmista taltoista ei oo enää nähnyt että kummallahan puolella terotusviiste on alunperin ollut. Semmosta jos oikasee ilman tahkoa niin siinä saa kaivettua vesihiomakiveen semmosen rotanpesän että se tulee ajan mittaan kalliimmaksi kun se Tormek.

Mutta kiire mulla ei ole, sen takia en tahkoa. Kun työkalussa kerran on terä niin sitä pidetään yllä ihan muilla konsteilla.

Käsitän, ja kiitoksia. Ei sitä aina tiedä millaisen kaverin kanssa sitä tulee haasteltua. Piti koittaa kepillä jäätä, sori vaan  :-[

Mutta että se vesikivi taas. Niistä minä olen lukenut monia ylistäviä arvosteluja joissa lähes jokaisessa lopuksi sanotaan että "paras tapa oikaista vesikivi on hioa sitä tiilikiveen, betoniin tai timanttiliippaan". Vesikiveen tulee koloja koska vesikiven toimintaperiaatteeseen kuuluu se että se kuluu, muuten se ei toimi. Kivestä irtoava hienojakeinen pulveri vesisuspensiossa pyöriessään kiven ja metallin välissä kuluttaa kovaksi karkaistua hiiliterästä siten, että irtoava metallihitunen pyörähtää rullaavan kivipartikkelin mukana aina pois välistä. Koko ajan paljastuu uusi puoli kivipartikkelista päin metallia ja kuluttaa sitä. Sama kivipartikkeli pyörii myös päin vielä irtoamatontakin, tasan yhtä kovaa kiveä. Syömätehoa siis on paljon, mutta toimintaperiaate on jotenkin epämiellyttävä. Vesikivi on kulutuspala, jonka pinnan pitäisi pysyä suorana. Ei silti, tämmöisiä toimivia ratkaisuja on yllättävän paljon joissa sekä tärkeimmät että samanaikaiset vaatimukset lyö toisiaan korville niin että raikuu.

Laadukas Mirkan vesihiomapaperi valokuvasprayliimalla kiinni paperia hiukan pienemmässä lasilevyssä on älyttömän helppo. Kukaan järkevä teroittaja ei kuluta sitä kuopalle koska sitä ei pysty kuluttamaan teroittamalla kuopalle. Se lakkaa toimimasta sitä ennen koska se menee tukkoon. Mutta, kukaan vesikivien valmistaja ei tietääkseni tarjoa perushiomapaperin kokoista kivilaattaa (ilmeisistä syistä). Siksi hiomapaperi on peliajaltaan vähintään yhtä pitkään pelissä (jos siis haluaa hinkata terää päin molempiin suuntiin suoraa pintaa). Sitten sen voi vaihtaa taatusti nopeammin kuin vesikiven oikaisee. Mutta hei, entäpä jos hiomapaperille antaakin hiukan jäykkäsukaista juuriharjaa ja sitten kuljettaa siinä päällä pieneen muovipussiin tai elmukelmuun suljettua neomagneettia? On ihmeellisen paljon rautamähnää mitä siihen jää tuommoisen kikkailun jälkeen. Wash and go. Meno maistuu taas, ei niin hienosti kuin tuoreella paperilla mutta menee. Ääh, vaihdetaan paperi ettei se mene rikki kesken kaiken. 

En silti tiedä, Tormekki voi olla kova sana kun käsillä on oikein spesiaali homma. Tahko hoitanee homman kotiin pidemmälle edistyneillä pallopäätaltoilla. En päässyt vielä sorvaamaan kiveä kun oli sorville jonoa, mutta paljastui että laittamalla ne kolme muovista sovitusholkkia kiven reikään, voidaan apuakseli tehdä suoraan pidemmästä M12 pultista jossa on tarpeeksi pitkä sileä tyviosa. Laitettiin mutteriksi sellainen pitkä mutteri, ja siitä sen saa kolmipakkaan kiinni. Kun pyörimissuunta on oikea niin se kiristää sopivasti. Siellä on varmaan OD 70mm prikat kiveä vastaan, joten kuorman pitäisi jakaantua hyvin eikä kivi mene rikki. Harmi ettei tullut mieleen punnita kiveä ennen ja jälkeen kuivauksen, olisi nähnyt miten paljon vettä se imaisee  ;)

Pyyhekumilaikka muuten alkoi futaamaan, riitti kun käytti karkeaa piikarbidikiveä siinä tarpeeksi pitkään. Kiveen tuli helkatinmoinen töhnäkerros päälle ja sitä piti sutia harjalla ja asetonilla muutaman kerran. Mutta nyt siinä tosiaan voi kiillottaa, ja vaikka sormenpäällä painoi suoraan teränsuun päältä, teräs ei erityisesti lämmennyt. Mutta Ylläpidon neuvo kumilaikan vaihtamisesta oikeaan nahkalaikkaan on epäilemättä selkeä ratkaisu, nahka+kiillotustahna on liippamiseen ja kiillotteluun parempi kuin pyyhekumi.

No, kuten mainittu, tämä kaikki on nyt sitten vain mun horinaa. 

terv,

Samu
...killi nyt jo hakki on... (28 merkkiä jäljellä)...

Poissa liliana

  • Valvoja
  • Viestejä: 5 139
  • HOLLOLA
Re: Tormekin järkevyys?
« Vastaus #14 : 26-05-2007, 23:44:38 »
Sumu, älä vaihda sitä uretaanikumilaikkaa nahkakiekkoon. Nahkakiekkoa kiilloitustahnan kanssa käytetään vasta kumikiekon jälkeen. sillä nahkakiekolla voi hivellä teriä aina työn välissä, vrt. koristeveistäjien veistorautojen "lääppiminen" nahkapalaan pitkin päivää.
Siis terävyyden ylläpito.