Aihe: Tammesta valmistetun pöydänkannen hionta+öljyäminen

[(Piilotettu)]

Terve!

Oon aivan tunari puutöiden kanssa, toisin sanoen olen niiden kanssa epämukavuusalueella. 
Kysynkin nyt neuvoa teiltä, jotka tiedätte mitä tehdä. Ostin tammesta valmistetun ruokapöydän, jonka kannessa on hiukan kulumaa lapsiperhe-elämän jäljiltä; tahroja ja pientä kolhua. Kansi on öljytty ja väriltään ns. naturaali.

Ajattelin hioa kannen ja öljytä sen uudelleen, mutta millaisilla välineillä ja metodeilla lähden liikenteeseen, etten nyt vaan saa pysyvää tuhoa aikaiseksi. Löytyy epäkeskohiomakone 125 mm laikalla.

Kiitos avustanne.

[(Piilotettu)]

Moro,

Jos kansi on kokopuuta, hiomakoneeseen p80 laikka ja sillä öljy ja kolhut pois.  Tämän jälkeen p120 laikka, jolla edellisen karkeuden jäljet pois ja lopuksi hionta karkeudella p180. Jos kolhut ei meinaa lähteä alkukarkeudella, voit aloittaa p40:llä mutta sen jälkeen pitää ottaa tunnollisesti raapimajäljet pois hienommilla laikoilla. Aloittaa voi siklilläkin mutta sellainen pitää sitten omistaa ja osata käyttää.

Jos haluat pelkkää öljyä laittaa, kiinanpuuöljy on hyvää tähän. Ensimmäisen kerroksen laitan itse havupuutärpätillä ohennettuna ja sen päälle pari kerrosta ohentamatonta. Öljyä kannattaa hinkata puuhun hartaasti, antaa kuivua 30 min. ja sitten kuivata kokonaan pois. Uusi kerros seuraavana päivänä, välihionta kerrosten välissä esim. karkeudella p240. Päällimmäiseksi voi laittaa myös öljyvahaa, vahaa tai Danish oil-tyyppistä öljyä.

T. Kimmo

[(Piilotettu)]

Hei
Mikäli vauriot ovat hyvin vähäisiä, pelkkä siklaus voisi olla turvallinen ja riittävä puhdistustapa.
Massiivipuisen koivupöytäni, jossa oli ehkä kuivumisesta johtuneita lieviä tasoeroja, höyläsin ensin suoraksi.
Ensin 45 asteen kulmassa syiden suuntaan nähden ja sitten kohtisuorassa edellistä vastaan.
Lopuksi erittäin hienolla syötöllä syiden suuntaan. Terävä terä. Saatoinpa käyttää sikliäkin.
Noita pyörivällä laikalla toimivia hiomakoneita kaihdan tarkemmissa töissä viimeiseen saakka.
Näillä on erittäin vaikeata saada edes tyydyttävää lopputulosta. Kaikki pintakäsittelyt korostavat pohjatyön pienimpiäkin virheitä. Tasohiomakoneet, joissa suorakaiteen muotoinen paperi, ovat jo parempia.
Pintakäsittelyksi esim. kuten KIMMO mainitsikin, jokin öjytyyppinen ehkä pellavaöjykin.
Kaikkin nämä on mahdollista myöhemmin siklata ja uudistaa.

[(Piilotettu)]

Kannattaa kysyä paikallisilta työpajoilta, onko puutyöpajalla käytössä kunnon leveänauhahiomakonetta. Viimeksi käytin koivuisen kannen ja kolmella karkeudella päästettiin lakat pois, ja tehtiin uusi lakkauspinta, 20 €.Hiomapyörö ja tammi = aaltoileva pinta. Sikli on parempi vaihtoehto

[(Piilotettu)]

Hyviä ohjeita tuossa jo tulikin.
Käytettävään työtapaan (pinnan valmistelu öljyämistä varten ) vaikuttaa kuinka syviä ovat nuo "pienet kolhut" ja onko tavoitteena saada ne kokonaan pois. Jos on tarvetta saada pinnasta pois milli tai jopa enemmän niin tuollaisella epäkeskokoneella on vaikea saada tasaista jälkeä.
Siklillä nyt ei ainakaan saa mitään vahinkoa tuolle aikaan, jos sitä pelkäät, sillä kävisin pinnan läpi ekaksi ja sitten arviointi tarvitaanko muuta työstöä.
Siklin käytöstä ja teroituksesta on palstalla paljon vanhoja ketjuja.
Etuna siklin käytössä myös että pölyä ei tule.

[(Piilotettu)]

Ja lisäyksenä vielä.
Onko tuo pöytälevy umpitammea vai tammiviilupintainen ?
Jos on viilua niin tuon epäkeskohiomakoneen voi samantien unohtaa, on niin ohutta että menee helposti puhki hiottaessa.

[(Piilotettu)]

Vetelin tuollaisen millin parin poiston tammipöydästä naauhahiomakoneella. Kone jatkuvassa liikkeessä 60 ja 80 nauhalla, siitä eteenpäin epäkeskolla 240 asti. Käsin en ole aaltoilua tuntenut enkä silmällä huomannut, joten vaikka aaltoa olisi niin ei juurikaan kiinnosta.

[(Piilotettu)]

Kyllä ne kolhut yleensä käsihiomakoneella lähtee, eivät ole loppujen lopuksi kovin syviä. Painaumia voi yrittää turvottaa kuumalla vedellä tai syljellä, kun ensin on öljyn saanut pois.

[(Piilotettu)]

Paul Sellers neuvo silitysrautaa ja kosteaa pyyhettä kolhujen korjaukseen. Itsekin olen ainakin kerran korjannut jotain kolhua omasta tuotoksestani siten. Koteuden aiheuttamat pinnan virheet ei haittaa kun hiottavaksi menee pinta kuitenkin. Viilutetutlle pinnalle ei toki noin kovaa korjaustapaa.

[(Piilotettu)]

Puupuhtaalle pinnalle toiminee hyvin, mutta jos on vaha/öljy/lakka pinnassa jo niin epäilen ettei onnistu turvottamalla kolhuja oikoa.

Siklillä minäkin lähtisin liikkeelle jotta hiomapapereita ei mene niin tolkuttomasti tukkoon. Hyvä, pieniottoinen höyläkin voisi olla hyvä kuten edellä neuvottiin.

Epäkeskollakin voi hionta onnistua, kannattaa olla joku linjaari apuna jolla tarkkailee pinnan suoruutta. Pitää vain käydä uskollisesti läpi karkeuslinja 80,100,180,240. Suosittelen Mirkan Abranetia ja siihen kuuluvaa Mirkan omaa hiomakonetta.

-K

[(Piilotettu)]

Tommosen ruokapöydän ostin torista kolmella kympillä pari vuotta sitten.

 [ Sinulla ei ole oikeuksia liitteiden katsomiseen ]

pöytä oli ollut kylmävarastossa ja joitakin millejä aaltoili.. Nauhahiomakoneella ristiin ja sitten epäkeskolla sileäksi.. Tammea oli mukava hioa kun värimuutos näyttää mukavasti etenemisen..

 [ Sinulla ei ole oikeuksia liitteiden katsomiseen ]

[(Piilotettu)]

Pöytä oli sen verran tunkkaisen hajuinen että piti hioa alapuolikin

 [ Sinulla ei ole oikeuksia liitteiden katsomiseen ]

Ihan hyvin onnistui ja osmocolorin kirkas vaha tuli pintaan..

 [ Sinulla ei ole oikeuksia liitteiden katsomiseen ]

Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan.. isoja tasaisia liikkeitä tasaisesti edeten.. jos umpitammea on niin ei se pilalle mee kun paksuutta riittää

[(Piilotettu)]

Iso kiitos kaikille vastauksista.

Päädyin (varoituksista huolimatta ja olosuhteiden pakosta) tallikaverin lainaamaan epäkeskoon, johon hain Abranettiä 80, 120, 180 ja 240 karkeuksilla. Mirkan oman 150 mm sähkökoneen hinta Pro Värissä oli vaatimattomat 490 euroa ja sillä hinnalla olisin saanut jo kokonaan uuden pöydän. Tämä on siis umpitavaraa, viilutettua en olisi edes kelpuuttanut. Pöytä on ns. uusi, joka on jäänyt lapsiperheen käytössä liian pieneksi. Pinnan naarmut ovat tosiaan hyvin pinnallisia, eivät edes millimetrin luokkaa, jos edes puolta milliä.

Toi siklaus vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että taidan kokeilla sellaista johonkin toiseen projektiin ja paremmissa työoloissa. Linnan Paja taitaa olla Turussa ainoa vaihtoehto, jos se on enää olemassa.

Pöydän mukana tuli pullo tiikkiöljyä, myyjä kertoi sitä sivelleensä pintaan. Jatkanko samalla myrkyllä?

[(Piilotettu)]

Myrkyt kannattaa munsta säästää ulkokalusteisiin

[(Piilotettu)]

No hyvä, että työtapa löytyi pinnan putsaukseen.
Ei tuo tiikkiöljy nyt mitään senkummempaa myrkkyä ole kuin öljyt yleensä, ei toki elintarvikekelpoista, mutta ei kai sitä pöytää ole tarkoitus syödä.
Kun sitä valmiiksi jo on, voi hyvin käyttää.