Itselle tietysti tekee kuinka haluaa.
Vieraalle tehdessä täytyy mennä kustannustehokkaasti. Urakassa tuskin on aikaa hifistellä, myöskään asiakas ei maksa.
Harvasssa taitaa olla myös asiakkaat jotka teettää ulkovuoria tuntitöinä.
Itse pääsin tekemään tuon edellä mainitun aidan tuntitöinä. Tuli myös asiakkaalle halvemmaksi.
Tähän täytyy vielä tarttua. KVF:n hienoimpia piirteitä on tuo hifistely. Lukemattomia on ne ketjut, joissa on uskomaton määrä pitkälle vietyä tietoa ja taitoa. Itse olen ihaillut esim. "vannesahan rakentelua" -ketjua, jossa esiintyvät ne melko harvinaiset tapaukset, joita "rauta tottelee".
No, jos joku haluaa hifistellä ulkovuorauksella, niin "väärin sammutettu". Aihe ei kuitenkaan ole ihan mitätön. Se koskee monia, varsinkin OK-talossa asuvia tai semmoista suunnitteleville.
Oma hifistelyni oli n. 2 vuoden prosessi. Peiterimoitettu ulkovuori oli alusta pitäen ykkösvaihtoehto, jota myös arkkitehti kannatti ( r.i.p. J.P). No, sitten asiaan, että mikä puulaji jne. Isäni (r.i.p.) pitkän linjan kirvesmies kertoi perustan: kuusilautaa eikä mitään rimpulaa. Tämä selvä, mutta pitääkö olla talvella kaadettua: kyllä. Oli jo selvää, että tarvitaan erikoispitkää tavaraa, mikäli ei halua jatkoja. En halunnut, joten mistä voi saada yli 6m lautaa, joka on kaadettu talvella? Sain vinikin sahurista, joka tekee mitä vaan. Näin olikin, koska hänellä oli järeää kuusitukkia omassa palstassa. Tehtiin sitten vuoden 1 syksyllä sopimus, joka sisälsi puutavaran ja speksit kaato- ja sahausajoista, kuivaksesta ja toimituksesta tontille. Kaikki toimi kuin ajatus. Timpuri totesi, että tämmöistä lautaa hän ei ole urallaan nähnyt. Laitettiiin hösseliksi, eli seinään. Yksi osa hifistelyä oli se, että kattotuoleissa ei ollut aluslaudoitusta, vaan ulkovuori tuli raakaponttiin saakka. Tämä tarkoitti sitä, että jokainen lauta, joka sattui kattotuolin kohdalle, piti kuviosahalla sovittaa. Asiaa ei tehnyt helpommaksi se, että harjoilla kattotuolit tehtiin nurkkin "viuhkoina", eli poikoset avautuivat kulmissa niin että katon nurkkiinkin tuli poikoset (joiden päät sahattiin katon suorakulmaisuuden mukaan). Osa laudoista piti sovittaa vinoihin poikosiin. Oli aluksi hankalaa jopa timpurille. Mutta hyvä tuli. Se, että päädyin ruuveihin, oli sillä hetkellä ainoa vaihtoehto, että laudat pysyivät kiinni. Ratkaisu on kestänyt hyvin aikaa, joten ruuvin diskriminointi on uskonnollinen näkökulma.
Viimeinen osa hifistelyä oli se, että annoin ulkovuoren vanhentua seuraavaan vuoteen, siis ennen maalausta. Sanoivat että näin kannattaa tehdä. Toiset sanoivat, että se lauta homehtuu, jos et maalaa tai homekäsittele. Hämmästys oli suuri, koska hometta ei noussut lautoihin juuri ollenkaan. Sen sijaan ne pihkoittuivat voimakkaasti, varsinkin auringon puolelta. Lienee selvää, että tukkien kaato sydäntalvella oli merkittävin asia, joka esti homeen muodostuksen. Nimittäin katon raakapontissa, joka oli normaalia sahatavaraa, kukki "normaalisti".
Vuoden 2 kesäkuussa maalasin talon petrooliöljymaalilla. Projektin suurin takaisku oli tuo maali. Eihän se kestänyt auringon puolella kuin 5 vuotta, sitten alkoi kulumaan kuin punamulta. Hintaan nähden surkea suoritus.
