Mä opin hitaasti. Todella hitaasti. Jotenkin olen oppinut hyväksymään työssä tehtävät virheet ja usein tuleekin mitattua kahdesti, kirjoitettua muistiin, merkattua jne. Sillä ne pysyy jotenkin kurissajos ei ala kiirehtemimään, ekemään väsyneenä tai muuten hölmöilemään.
MUTTA työkalut on hujanhajan - aivan kun isällä.
Pikkuhiljaa olen aloittanut järjestämisen haremmin tarvittavista työkaluista: Kaikki muurausvälineet yhteen laatikkoon. Suuri osa maalausväleineistä yhteen laatikkoon (useempi laatikollinen, suunilleen samalla suunnalla..). Sähkö puutyökalut yhteen muutenlaatiikkon, samoin hitsausvehkeet. Ja rälläkät yhteen lattikkoonen avainten kanssa.
Useita halpoja työkaluja on kolme kappaletta: Yksi paikoillaan, toinen jossain muualla ja kolmas hukassa.
Mutta harvoin käytety työkalut on yksiä perkeleitä: Just perjantaina etsin pulttileikkuria valehtelematta tunnin. Oli "varma muistikuva" että yhteen paikkaan laitoin, jossa on toinenkin iso pihti...eipä näyttänyt olevan. Eikä metrinen pihti ole helppo hukata, mutta pitkään etsin jokapaikasta - pihavajaa myöten (vaikka olin kokolailla varma etten sellaista murtovälinettä olis jättänyt liiteeriin, edes minä en ole niin tyhmä - luulisin). Kun kaikki loogiset paikat olin etsinyt ja melkoinen molo otsassa, niin päätin vielä kerran dyykata sen ekan paikan. eihän siinä päällä ollut kun kuusi alumiprofiilia ja eihän se musta sieltä alemmasta kerostumasta muiden mustien työkalujen seasta löytynyt ekalla kerralla.
Pitäis luottaa muistiinsa, mutta kun se valehtelee.
Eikä ole eka kerta.
Ja siivoominen mun pitää tehdä hitaasti ja ajatuksella tai sitten kaikki on taas sekasin mun mielessä vuosikausia.
Pekka
