Kirjoittaja Aihe: Lakat ja lakkapinnat  (Luettu 7271 kertaa)

(Piilotettu)

  • Vieras
Lakat ja lakkapinnat
« : 13-02-2006, 21:39:25 »
Tulipahan mieleeni kun luin tätä projektia: http://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php?topic=14.0
että mikähän olisi se paras lakka ja lakkaussysteemi jos haluaa saada aikaan todellisen peilipinnan? Siis sellaisen mitä näkee esimerkiksi soittimissa.
Sellakka? Polyuretaani? LeTonkinois?
Oletetaan että pohjatyöt on tehty moitteetta ja viimeisessä kerroksessa on hiukan pölysulkeutumia ynnämuuta köhnää. Milläpä ne saa pois, joillain kiillotusaineellako?? Saa laittaa jopa linkin jos sopivaa infoa on tiedossa...

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 65
Re: Lakat ja lakkapinnat
« Vastaus #1 : 13-02-2006, 21:48:18 »
Pitäisi kokeilla tuohon sitä pulituuria tai mitä puleerausta se nyt onkaan. Ainekin löytyisi tikkurilalta:
http://www.tikkurila.fi/tuotetiedot/dicco_pulituuri.html

Poissa (Piilotettu)

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 772
Re: Lakat ja lakkapinnat
« Vastaus #2 : 14-02-2006, 08:56:23 »
Kyllä sen kiiltävimmän ja arvokkaimman pinnan saa shellakkapuleerauksella, vaan sen osaajia on enää todella vähän. Tuon selluloosalakan puleeraus on sitten se kakkosvaihtoehto, se käy jo aika paljon vähemmällä opettelulla. Muuta JPM:lle vinkiksi että älä tota pöytää ala puleeraamaan, vaan tee ensin koelevy, koska se lakka pitää pariin kertaan pilata ihan pohjia myöten ennenkun tietää että missä ne rajat menee; kuin paljon voi tulloon laittaa pulituuria, kuin paljon voi painaa, miten vähällä liukasteöljyllä pärjää. Ja Dicco kuivuu niin nopeasti että on helppo tehdä vaikka joku isompi vanerinpala tai vastaava puleerauskokeita varten.

Tonkkarilla on vaikea tehdä ihan pianopintaa, olen sitä sutinut veneisiin useammankin viiden litran kannun. Joskus johonkin luukkuun päätin että nyt kokeillaan flyygelipinta. Kyllä se siihen tuli kun hieroi pintaan viitisentoista kerrosta ja siklasi melkeen joka kerroksen välissä. Mutta kokemukseni mukaan noista öljylakoista esim. Rylardin öljylakalla on helpompi saada se viimeinen, sileä pinta vaikka Tonkkarilla olisikin vetänyt lakkauksen rungon. Tonkinois tekee niin nopeasti kerrosta että sillä on kiva vetää paksuutta ja Rylardilla sitten pintaa. Viimeisen hyvän pinnan salaisuus on hieno loppuhionta ja sitten viimeisen kerroksen vetäminen niin ohuesti, että juuri (vesi) hiottu tai siklattu pinta vain just ja just kastuu lakasta ja alkaa kiiltämään.

Noista uretaani- ja alkydi-uretaanilakoista en itse tykkää. Unicalla tulee niin jotenkin kalmaisen värinen pinta että se huutaa laiturille asti. Muovilakat ei imeydy puuhun; sekä selluloosalakan että öljylakkojen upea läpikuultava kiilto johtuu siitä että ne oikeasti "kastelevat" päällimmäiset puukuidut. Puukuitu vaihtaa väriä ja muuttuu läpikuultavaksi ja antaa samalla syvyyttä pintaan.

Jos nyt vielä kauemmas hyvästä lakkapinnasta mennään niin sieltä paariakastista löytyy vesiohenteiset ja ainakin ulkonäön puolesta monen puusepänliikkeen käyttämät UV-kovetteiset katalyyttilakat. Kyllähän niiillä saa teknisesti hyvän pinnan, mutta pinta on ihan täysin kuollut ja pahimmissa vielä just semmonen hukkuneen ihon sävyinen sinisenkalvakka.

Mutta tosiaan, kyllä se peili parhaiten tulee puleeraamalla. Mä olen monta kertaa yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä. Yksi erikoinen puleerauskokeilu oli, kun kakarana tein vanhasta sikarilaatikosta "aarreaskia". Petsasin sen ja lakan puutteessa puleerasin sen akryylilattiavahalla. Se akryylivaha toimi just niinkuin selluloosalakka: kevyesti pyyhkimällä pintaan jäi vähän lisää kerrospaksuutta ja sen sai kiillotettua. Kun laittoi vahaa liikaa, niin koko vaivalla kasvatettu paksu pinta suli rättiin kiinni ja lähti pohjia myöen pois.

Sillähän muuten vois harjoitella, ei haisiskaan niin pahasti kun Dicco :)

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 119
Re: Lakat ja lakkapinnat
« Vastaus #3 : 14-01-2007, 21:16:16 »
Ainakin Cascolta löytyy erittäin korkeakiiltoinen (yli 90) polyuretaani. Koodinimeä en muista , mutta ainakin Kausalan tapetista ja väristä sitä saa nimellä Italian korkeakiiltoinen polyuretaani. Sen voi myllyttää jos viimeiseen varviin tulee pölyhiukkasia. Lakka on muuten todella kova, kestää myös hyvin kosteutta toisin kuin shellakka tai sellu.

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 540
Re: Lakat ja lakkapinnat
« Vastaus #4 : 26-02-2007, 13:10:10 »
Hei,
samaa koetan minäkin parhaillaan saada, kiiltävän lopupinnan. Käytän nyt pellavaöljypohjaista venelakkaa. Pohjat on tehty huolella, kylästys pellavaöljyllä ja sitten sen kuivuttua ohennettua lakkaa, kunnes neljän kerran jälkeen ohentamattomalla. Levitystyökalu on uusi lakkasivellin. Ensimmäinen ohje on tehdä työskentelytila pölyttömäksi ennen aloitusta, tai siis siihen tulisi pyrkiä :) Nyt lakkapinta alkaaa kuivua kiiltävänä ja tasaisena, mutta pölyä kuitenkin aina on. Pyyhkäise kerrosten välillä kevyesti siiklillä nypyt pois. Voi sen hioakin, hiomatuki ja joku 180-240 paperi. Myös vesihionta on hyvä, mutta aina työläämmäksi menee.
Itse päätät koska lopetat kerrosten vetelyn, pöly on saatava pois esineen pinnasta ennen uutta lakkausta. Sisäkäyttöön käy vähemmän kerroksia, ulos enemmän, venekäyttöön vielä enemmän.
Tästä se kiilto tulee, hyvästä pohjustuksesta ja useasta kerroksesta lakkaa. Tietenkin on vielä jäljellä pinnan hionta, siihen on eri menetelmiä, riippuen lakasta, mutta perushyvällä työllä pääsee hyviin tuloksiin. Pensseliä paremman pinnan saat ruiskulla, mutta sen käyttö vaatii kovan opettelun.
Ranskalainen puleeraus on vaativa ja loistokas menetelmä, vaatii harjoittelua, lopputulos on paras, mitä kuvitella saattaa. Js haluat sitä, hae oppikirjoista neuvoja, tässä ei oikein tila riitä.

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 91
Re: Lakat ja lakkapinnat
« Vastaus #5 : 21-03-2007, 08:57:56 »
Hei,

onko kenelläkään kokemusta Le Tonkinois SISUSTUS JA PARKETTILAKASTA (Interiör & Parkett)? Nettitiedon mukaan se on alkydivahvistettua öljylakkaa, joka ei jätä keltaista pintaa. Onko tällä enää mitään tekemistä tuon perus Le Tonkinois-lakan kanssa? Jos ei, niin onko sitten sama vaikka vetäisi Unicaa?

Kohteena olisi uusi koivuinen lankkulattia ja tavoitteena saada hieno, vaalea kiiltävä pinta. Teen juuri kokeilua Le Tonkinoisilla ja vaikuttaa alustavasti siltä että siitä tulisi liian keltainen.

Pekka.

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 26
Re: Lakat ja lakkapinnat
« Vastaus #6 : 21-03-2007, 11:42:25 »
Itse olen kitaroihin/bassoihin käyttänyt polyuretaania tai vaihtoehtoisesti automaalaamoiden käyttämiä akryylimaaleja/lakkoja...

Polyuretaania myy ainakin http://www.akzonobel.fi/
ja jälkimmäisiä http://www.hlgroup.fi/fi/automaalit/standox-automaalit/

jos ja kun tarvitsee ainetta vain yhteen tai muutamaan soittimeen niin kannattaa tehdä tuttavuutta automaalaamoiden kanssa...
(monet perinteiset kitara merkit ovat alkujaan pintakäsitelty juuri ns. automaaleilla...)

Kiillotuksesta: pomminpurkuhommaa...

jos kyseessä vain yksi väri tai pelkkä lakka niin homma suhteellisen helppo, mutta värien lisääntyessä homma vaikeutuu tietty exponentiaalisti... reunanauhoituksista/ kuvioinneista puhumattakaan...

perussääntönä: lakkaa/väriä niin paljon OHUINA kerroksina ettei sitä tasoitusvaiheessa hio puhki (= aloita alusta)

kun pinta on tasainen ja tarpeeksi(ei liian) paksu niin se hiotaan mataksi. Itse aloitan hionnan 400 - 600 paperilla ja käytän liukasteena vettä ja nestesaippuaa( saippuaa ei tarvitse olla paljoa... paitsi jos tykkää vaahdosta...)
(toiset vannovat lamppuöljyyn liukasteena, mutta oma kokemukseni on osoittanut että vesi vanhin voitehista, varsinkin siinä ikävässä tilantessa että pinta saattaa mennä jossain vaihessa puhki... vesikin tietty tässä tapauksessa huono, mutta parempi???
...niin eikä vettä saa niin helposti edes sytymään...

HIONTA AINA LOSSIN AVULLA ( elikkäs esim. tasainen palikka paperin alla) käsin hiomalla hionta myötäilee kaikki mahdolliset virheet...
poikkeuksen tekee tietty esim. Stratocaster tyylisten kitaroiden muodot jotka eivät ole tasaisia...

kun pinta on em. karkeudella saatu lähes kauttaaltaan mataksi niin siirrytään seuraavaan karkeuteen ja näin jatketaan aina 2000 paperiin asti... hionta liikkeet kannattaa pitää pyörivinä, koska silloin havaitsee helposti edelliseen hiontaan jääneet suorat naarmut...

Yleinen virhe: liian äkkiä liian hienolla karkeudella...  ( tässä vaan ei ole oikotietä onneen...)

Tai no on... kun käyttää hionnassa koneita, mutta mitä tehokkaampi menetelmä= sitä varmemmin saa pinnan puhki
(tästä tuo alussa ollut viittaus pomminpurkuhommiin...)

kun pinta on käsitelty 2000lla niin alkaa varsinaisen kiillotuksen vaihe...

Standox myy ainakin Tampereella(Laakerikeskuksen kanssa samoissa tiloissa) Mirkan tuotetta: Abralon 4000, joka
on osoittautunut erittäin hyväksi omakohtaisten kokemusteni mukaan...

ja vaikka usko saattaa loppua kesken niin on hyvä muistaa ettei tämän tyylinen kiillotus kuitenkaan ole uskon asia...
Sitä on siis vain kiillotetava niin kauan että rupeaa kiiltämään ja tässä jos missä kannattaa harkita konetta sillä muuten ei ikä riitä...

Vasta kun pinta todella kiltää niin harkitaan mahdollisia vahoja ym...


Keväisin terveisin JJ

kaikki kokemusperäistä, vaikkakaan en vastaa edes kirjoitus virheistä...

ja lisää tulee kun keretään... jos jotakuta kiinnostaa niin voin paikan päällä demotakin jos osutte Tampereen nurkille...




Jos olet naula, niin pidä pääsi pystyssä... jos taas vasara, niin iske lujaa!