Kirjoittaja Aihe: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen  (Luettu 140449 kertaa)

Poissa (Piilotettu)

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 772
Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« : 14-03-2006, 15:05:50 »
Kun täällä on taasen hiljaisempaa, niin viritelläänpä keskustelua puutyökalujen teroittamisesta. Kirjoitin joskus tuollaisen pätkän perusterotuksesta, mutta pitäisi oikeastaan kirjoittaa koko juttu uusiksi.

Irtoaisiko ihmisten terotustavoista hyvää keskustelua. Kuinka te teette?

Vesihiomapaperi

Kaikkein edullisimmin hyvän terän saa vesihiomapaperilla, lasilevyn tai muun suoran pinnan päällä. Märkä vesihiomapaperi pysyy paikallaan ilmankin liimaa, toiset liimaavat paperin ennen kastelemista irroitettavalla spray-tarraliimalla levyyn.

Pikkuteroitukset voi tehdä vaikka keittiön melamiinipöydällä, mutta teroittaessa syntyy ikävää sotkua joka tarttuu pöydän pintaan. erillinen teroituslevy on hyvä ajatus. Lasilevy on paras koska se kestää vettä ja on takuusuora. Laminaattipintaiset lastulevyt tai metallilevytkin käyvät, mutta lastulevy menee weetabiksiksi aika äkkiä.

Vesihiomapaperilla on muutama voittamaton etu, joiden takia sitä kannattaa välillä käyttää vaikka omistaisikin muita hiomakiviä tai ammattimaisempia teroituskapineita. Ensinnäkin paperia vaihtamalla saa käyttöönsä kaikki karkeusasteet perusteroituksesta peilikiiltoon ja toisekseen iso hiomapinta mahdollistaa erilaisten hiomatukien käytön ja toisaalta tekee myös teroituksesta nopeampaa, kun terää ei tarvitse nykyttää pienen kiven päällä.

Tällainen vesihiomapaperiviritys kannattaa itselleen laitella vaikka hioisikin pääasiassa kivellä. Ensinnä karkea perusteroitus on helppo tehdä paperilla ja toisekseen paljon käytetyn hiomakiven voi helposti oikaista lasilevynsuoraksi vesihiekkapaperilla.

Vesihiomapaperin isoin ongelma on sen suhteellinen kalleus paljon käytettäessä. Yhden hyvän kiven hinnalla ostaa toki paksun puntan paperia, mutta toisaalta kiven käyttöikä on aktiivikäytössäkin vuosia tai vuosikymmeniä.

Hiomakivet


Kiviä on montaa laatua, on luonnonkiveä, synteettistä kiveä, yhdistelmäkiviä jne. Jos hiomakiveä aikoo oikeasti käyttää terätyökalujen teroittamiseen, niin rautakaupoissa yleisimmin myytävät pienet kahdella eri karkeudella olevat yhdistelmäkivet kannattaa jättääkin kauppaan.

Nykyisin yleisimmin myytävät laadukkaat kivet ovat japanilaisia synteettisiä vesikiviä.

Itse säilytän vesikiviä koko ajan vedessä. Näitä kiviä käyttäessä vettä pitää käyttää runsaasti ja kiveä pitäisi joka tapauksessa liottaa hetki ennen teroitusta vedessä ettei kaikki vesi imeydy hiottaessa kiveen. Vedessä säilytettäessä kivi on koko ajan käyttökunnossa.

Vesisäilytyksellä on varjopuolensakin. Osa japanilaisista kivistä on liimattu kahdesta eri karkeuden kivilevystä vedenkestävällä liimalla. Tämä liima saattaa pettää vesisäilytyksen aikana, mutta kivenpuolikkaat voi toisaalta liimata takaisin millä hyvänsä vedenkestävällä liimalla. Toinen haitta on, että kivet limoittuvat hiukan, mutta itse olen vain huuhtaissut kivet käytön jälkeen ja vaihtanut säilytysveden eikä limoittumisesta ole ollut sanottavaa haittaa. Kolmantena haittana on kivien hiukan nopeampi kuluminen, mutta toisaalta ahkerassa käytössä pidän silti tärkeämpänä sitä että kivet ovat koko ajan käyttökunnossa.

Öljykiviä myydään nykyisin yhä vähemmän, vaikka niillä saa erityisesti loppuhionnassa ihan verrattoman hyvän hiomatuloksen. Öljykivet ovat yleensä luonnonkiviä ja ne kestävät ikuisuuden, jos vain kiveä ei riko. Luonnonkiven oikaisu on tavattoman kova homma ja kiviä pitäisikin pyrkiä käyttämään mahdollisimman tasaisesti koko pinnaltaan.

Kiven koko ja karkeus riippuu yleisimmin teroitettavista työkalusta. Höylien ja talttojen teroitus edellyttää melko isoa kiveä, jotta teräohjain mahtuu kivelle eikä teroittamisesta tule pientä nypytystä liian pienen kiven päässä. Yleisesti ottaen keskikarkea peruskivi (n. karkeutta 800) saa olla aika iso (vähintään 80 x 180 mm) kun sellaisen kerran ostaa. Sillä saa hyvän perusterän ja teroittaminen on nopeaa.

Timanttiteroittimet ovat uusinta huutoa tätä nykyä. 'Timanttikivi' irrottaa metallia terästä hyvin nopeasti, eli esim. perusteroitus käy näillä erittäin hyvin. Timanttiteroittimet pakkaavat olemaan hyvin kalliita.

Smirgeli

Smirgeli on kyllä yksi niistä kapineista joita ei ikinä pitäisi käyttää terätyökalujen teroitukseen. Sitä voi käyttää jos terää pitää muokata radikaalisti (suuret lohkeamat, terän uudelleenmuotoilu), mutta smirglauksen jälkeen kunnon perusteroitus pitäisi silti tehdä tahkolla jotta lämmössä päästynyt terän osa tulisi hiottua pois.

Tärkein apuväline smirgeliä käyttäessä on vesikippo, jossa terää pitää jäähdyttää ahkerasti. Jos terän väri pääsee hiukankaan tummumaan, terä on tummuneelta alueelta auttamatta pilalla eikä pidä terävyyttään. Vaikkei värimuutosta tapahtuisikaan, niin terä saattaa silti pehmentyä jonkin verran.

Nauhahiomakone

Nauhalla on hiukan vähemmän helppo polttaa terää pilalle, mutta käy se silläkin. Jos pitää valita smirgelin ja nauhan väliltä niin valinta on ehdottomasti nauha. Nauhat toki ovat kalliita ja kuluvat terästä teroittaessa nopeasti, mutta hyviin puoliin kuuluu se, että nauhakarkeutta voi vaihtaa helposti ja yleensä vähänkin paremmissa hiomakoneissa myös nauhan nopeutta voi säätää sopivalle tasolle.

Nauhakin on vain perusteroitukseen, terä pitää silti aina viimeistellä kivellä, paperilla tai tahkolla. Ja vesikippoa pitää käyttää ahkerasti myös nauhalla teroittaessa.

Tahko

Tahko on lopultakin se oikea laite työkalujen teroittamiseen. Vedellä jäähdytettynä metallia voidaan työstää verrattain nopeasti ilman että se lämpenee pilalle. Hyvällä tahkolla voi viimeistellä terän erittäin hyväksi, mutta jos haluaa aivan erityisen hyvän terän niin viimeistely pitää silti tehdä käsin hiomalla. Heikompien smirgelitahkojen jäljiltä loppuhionta on syytä tehdä aina.

Tahkoon ei saa koskaan jättää vettä terotuksen jälkeen. Kivi pehmiää vesikipossa lojuessaan ja seuraavan kerran teroitettaessa se kuluu soikeaksi.

Perusterä tehdään tahkolla, mutta tahkon lisäksi on hyvä olla muutama hiomakivi. Jos terät teroittaa kerran hyvin tahkolla ja hioo kevyesti kivellä aina käytön jälkeen, ei terää tarvitse tahkota kenties vuosiin. Paljon käytetyt työkalut saa ahkeralla tahkoamisella kulumaan turhan nopeasti. Esim. taltoissa terän kärkiosa on karkaistu paljon kovemmaksi kuin sitkeä varsi ja on ihan mahdollista tahkota taltta niin lyhyeksi että kärjessä alkaa tulla pehmeämpi metalli esiin.




Käyttäväkö muut kuinka paljon teroitusohjaimia? Itse opettelin jollain Veritaksen taltan/höylänteräohjurilla, mutta siihen oli aika helppo saada terä vinoon ja isollakin kivellä hommasta tuli melkoista nypytystä kun ohjuri vie puolen kiven verran tilaa. Ilman ohjuria teroittamiseen menee vähän aikaa, mutta lopulta opettelu ei ole niinkään hankalaa. Pitää vain keskittyä vain kiveä vasten olevaan pintaan ja unohtaa koko muu terä  :)

Nykyisin teen perusterän tahkolla tarvittaessa. Käytön jälkeen ja tarvittaessa käytön aikana pyyhkäisen öljykivellä terän kuntoon. Jos terä alkaa vaatimaan enemmän työtä niin palautan perusterän vesikivillä. Aikanaan tuli tahkottua teriä aivan liian usein, huomasin että aika moni terä alkoi kulumaan liikaa turhalla ja jatkuvalla tahkoamisella.

Pitäisi vielä kokeilla että kummoista hommaa teroitus olisi jollain karbidijauheella tai timanttitahnalla, mutta alkaa noilla nykyisilläkin leluilla jo pärjäämään.  ;)

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 122
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #1 : 14-03-2006, 16:57:46 »
Hyvä ja perusteellinen alustus :)
Eipä voi kuin hiukan täydennellä omia käyttötottumuksiaan. Meikäläisen peruslaiska teroitus on normaalisti seuraava:

Tarvittaessa tahko ja nimenomaan Tormekin semmoinen - paras, kallis, mutta ohjureissakin löytyy.
Japanilaiset vesikivet joku 2000 ja 4000 ja joskus jos oikeeen hyvää haluaa niin 8000 (ilman teroitusohjureita, semmoista pitkittäistä 8-muotoista liikettä.
Seuraavaksi nauhasmirgeli, jossa nahkanauha. Tällä saa terän jopa poltettua, mutta silloin pitää jo vähän painaa. Nopea varsinkin pienen hiomatahnamäärän kanssa.
Taltoille ja höylänterille tämä riittää, koristeveistotaltoille käytän lisäksi huopalaikkaa hiomatahnan kanssa
Timo Taneli
Aiempi nimimerkki Tika

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 8
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #2 : 18-03-2006, 07:39:48 »
Tässä seppähommassa kun tehdään näitä leikkaavia teriä, niin oleellinen työvaihe on niiden teroitus. Siihen on monia tapoja, terää tietysti syntyy jo viisteiiden hionnassa, sen takia ei monkaan tahkoa nykyään käytä. Yleisin tapa on nauhahiomakoneen nauhan kastelu, jonka jälkeen se ei polta karkaistua terää, vaan terottaa sen kohtuu terään. Moni ei muuta käytäkkään, 240 nauha kasteltuna.
Mutta jos haluaa peilikiiltoterän, olen käyttänyt seuraavaa systeemiä. Olen tehnyt puukiekon poranistukka sovitukseen. Kiekko noin 130mm halkaisija ja leveys noin 70mm, siihen liimannut 2mm neopreenista pehmikkeen pintaan ja kaksipuoleisella teipillä vesihiomapaperia karkeuksissa 400, 800 ja 1200. Kierrosluku noin 1000 pintaan ja hionta kuivana. Välillä putsannut pinnan pölyimurilla. Kyseinen metodi ei kuumenna terää liikaa, sormet tuntee aaina milloin alkaa lämmetä. Peilikiillon lisäksi tulee jo ensivaiheessa terä jolla kevyesti ajaa ihokarvat käsivarresta. Omat työterät teroitan normaalisti tahkolla, ja ajan ne yllämainitulla tavalla viimeisellä 1200 karkeudella tahkon jäljiltä kiiltäväksi ja samalla saa sen viimeisen silauksen terään.

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 229
Tahko suunnitteilla
« Vastaus #3 : 24-05-2006, 00:23:07 »
Isäni peruja on tallesani 50- luvulta yhtiön poistoista saatu tahkonkivi ... halkaisijaltaan 450 milliä.
Tuo kivi lienee päätynyt poistoon, ihan sen vuoksi, että hiomapinta oli kulunut uraiseksi ja sitä oli yritetty sen ajan menetelmin oikoa onnistumatta.

Maaseutu kierroksella löusin erään talon ladonovea kiinnipitämässä olevan tahkon kiven.
Kysyin tuota ostaa ja lisksi lahjoittaa tarkoitukseen sopivamman oven pönkän.
Isäntä lahjoitti vastikkeetta tahkonkiven minule... kiittelin.
Kotona lähempi tarkastelu osoitti kiven olevan sammaloitunutta luonnonkiveä ja täysin ehyt, vaikka olikin ollut huonolla pidolla viimeiset 30 vuotta.

Nooo tarkoitus on akseloida ja laakeroida tahkot nykyaikaisemmin ja pyöritys saattaa konevoimaiseksi.
Onpa sellainenkin mielessä käynyt, että akseloisin tahkot samalle akselille miltei vierekkäin.

Mikä olisi sopiva pyöritysnopeus tuollaiselle 450 milliselle tahkolle ja kuinka saan heitot sekä kieroumat työstettyä pinnoista pois.

Poissa (Piilotettu)

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 772
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #4 : 25-05-2006, 20:31:58 »
Onneksi nykyisin timantilla on helppoa ottaa heitot pois kivestä. Mulla on pino vanhoja luonnonkivisiä hiomakiviä, joita on yritetty oikoa, mutta ei ole onnistunut silloisilla konsteilla. Tahko on onneksi vielä helpompi oikaista kuin suora kivi, sen kun sorvaa timantilla pinnan oikoiseksi. Niitä on sellaisia smirgelin ja tahkon oikaisijoita joissa on metallipuikon päässä yksi isompi synteettinen timantti ja sillä sorvaillaan.

Smirgeliä olen oikonut varovasti jollain vanhalla risalla kovametalliterällä niin että terä ottaa hiomakiveen vain heiton kohdalta ja siitä varovasti syöttänyt sisään. Mikä vaan sorvin teräpala tai muu kovametallinkimpale toimii siihen. Onnistuu se niinkin, mutta on hidasta. En tiedä toimisiko tahkolla, mutta en ihmettelisi vaikka toimisikin. Ainakin noita kovametalliteriä on loppuun käytettynä maailma väärällään.

Nopeuden numeroarvoa on vaikea arvata, mutta jos lunttaat Tormekin nopeuden niiden sivuilta ja lasket siitä niin ei se paljon heitä. Oisin sen vaikka laskenukkin, mutta kun oon modeemilinjan päässä ja riivatut on laittaneet koko sivustonsa PDF:iksi. Kurkkaa http://www.tormek.se/

Meillä oli täällä kämpässä muttaessa edellisen asukkaan tekemä 'ihan omista päreistä laadittu' tahko. Sähkömoottori pyöritti pientä kiilahihnapyörää. Kiilahihnana toimi köydestä pitkällä pleissillä tehty silmukka ja tahkon akselilla oli fillarin vanne isona pyöränä. En uskaltanu enää kokeilla, kun moottori oli sen verran rupisen näköinen. Muuten se oli näöstä päätellen todella paljon käyttöä nähnyt laite. 

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 229
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #5 : 27-05-2006, 00:37:32 »
Jonkinlaisen ohjearvon voisi määrittää sitenkin, kun kakarana jouduttiin tähkonkampea pyörittään, niin kovinkaan kaukana ei liene sekuntti ja kierros, maksimissaan sata kierrosta minutissa.

noin pienillä kehänopeuksilla pitäneekö sama sääntä paikkaansa, kuin mirkeleissä.
Pehmytkin laikka muuttuu kovanlaiseksi käytökseltään suurilla kehänopeuksilla ja kova laikka vastaavasti
murenee pahemmin pienillä kierroksilla.
Normaali penkkimirkeli on suunnilleen 30 metriä sekunnissä uudella laikalla ja kun laikka kuluu puoleen alkuperäisestään, niin sen kehänopeus on jo alhainen ja laikan pysyminen pyöreänä tuottaa jo vaikeuksia.
Jossain akselihiomakoneissa käytetään jopa alta 15 metriä sekunnissa kehänopeuksia, siellä se onnistuu, mutta penkkimirkelissä ei.

Tahko on eri juttu ja sen saloja ei voi arvata, se on tesrtattava.
Pääsääntö on kuitenkin se, että tahkon, kuten laikankin on hionnan aikana kuluttava, jotta se pysyy terävänä ja leikkaa, ellei sillä sitten kiilloiteta.


Poissa (Piilotettu)

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 772
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #6 : 27-05-2006, 23:38:48 »
Tuosta tuli mieleen ihan noin heittämällä, että mahtaako kumminkaan olla työstönopeus sama luonnonkivelle ja tekokivelle, jos olit semmoiset laittamassa vierekkäin samalle kangelle pyörimään?

Mulla ei ole tuntumaa siihen miten erilaiset tahkonkivet toimii, mutta sen sijaan huomaan kuinka erilainen käsiala mulla on terottaessa japanilaisella vesikivellä, luonnonkivi-öljykivellä ja vesihiekkapaperilla. Että jos jo käsin jynssätessä ero on ihan jeevelin iso, niin vois kuvitella että sitä hiomavauhtia voi joutua hetken hakemaan tahkoonkin.

On muuten jännä juttu että vaikka öljykivenä käytetyssä arkansas-kivessä mulla on jo aikamoinen satula keskellä ja kivi ei tosiaan ole suora niin se haittaa vähemmän kuin vain pikkuisen persiillään oleva vesikivi. Kun nyt rupesin asiaa ajattelemaan.

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 229
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #7 : 28-05-2006, 01:20:45 »
Tahkon kierrosten testaamista ajatellen, kun rakennan kiilahihna välityksen, niin taidanpa samalla tehdä porraspyörät.
Jospa niillä saisi kehänopudet testattua kohilleen.
Tai sitten jätän mahdollisuuden vaihtaa välityksen pyöriä.... yksinkertainen variaattorikaan ei ole pois suljettu.
Sorvilla saa ihmeitä aikaan.


Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 119
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #8 : 12-01-2007, 23:24:29 »
Teroittamisesta

Ostin Veritakselta Kanadasta hiomakivien oikaisuun tarkoitetun Nortonin kiven maksoi muistaakseni 18$ tuli kotiin UPS:lla viikossa ja toimii niin öljy kuin vesikivienkin suoristuksessa. Kivi suoristaa hiomakivet muutamassa kymmenessä sekunnissa ja niistä tulee aivan suoria ihan kuin lasin päällä hioessa. Pekalle vinkiksi; yli 4000 kiviä ei kannata säilyttää vedessä. Ne voi kastaa veteen juuri ennen teroitusta. Vedessä on aina sen verran likaa joka tuppautuu imeytymään tehokkaasti hienojen kivien sisään, niin että pinnasta tulee helposti tukkeutuva.

Poissa (Piilotettu)

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 772
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #9 : 13-01-2007, 14:24:41 »
Mimmones toi Nortonin kivi oikein on? Vesikivethän nyt oikenee helposti, mutta noita vanhoja öljykiviäni olen kylään jynssännyt tuntitolkulla suoraksi lasin päällä. Hiomapaperia kului lasin päällä pirusti, kunnes älysin ottaa karkeaa alumiinioksidia (Tormekin tahkonkiven oikaisussa irronnutta) ja laitoin sitä sitten lasille. Tuli muuten yllättävän nopeasti hyvää sillä tahnalla, hiekapaperi ei tuntunut tosiaan toimivan sen kanssa.

Pikkuheittoja saa kyllä oikaistua, nää luonnonkivet vaan oli niin pahasti satulapinnalla että niistä ei tahtonut tulla oikeen mitään. Oikeni ne lopulta kun keksi konstin.

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 663
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #10 : 13-01-2007, 15:42:30 »
Itse en käytä mitään hiomakiviä, käytän ainoastaan hiomalaikkaa, pikkasen vesihiontapaperia ja lopuksi huoparullaa (jossain vaiheessa Norboll myi näitä laikkoja) ja sinistä hiontavahaa. Öljykivet heitän suoraan roskikseen jos joku niitä kauppaa, valitettavasti. Parhaimpaan tulokseen pääsee vesikivellä jos ei ole muita mahdollisuuksia. Vesikiven ja öljykiven ero on testattu monella eri tavalla ja vesihionta vie voiton. Jostain syystä, jota en teidä niin öljykivellä hiottu taltta ei luista puussa, on nihkeä. Tämä on tullut esiin korisveistotalttojen teroituksessa jossa asiaa on testattu. Ammatiltani olen terähioja.
Japanissa kun olin opintomatkalla niin siellä ei käytetä öljykiveä lainkaan. Japanilaiset kivet jos tehdään sen opetuksen mukaan mitä saatiin matkalla niin kivet jätetään kuivumaan yöksi ja laitetaan veteen n 2 tuntia ennen teroitusta, syynä on Pekan mainitsema kiven pehmenimen. Koulussa jossa oltiin niin siellä kivet oikaistiin yksinkertaisesti lekaharkkoa muistuttavan kiven päällä, aluksi pinta on hiukan karhea mutta se ei muuta kiven karheutta.
Aikaisempi nimimerkki Tapani Mikael - www.fotomikael.net
www.kamera73.net

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 119
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #11 : 13-01-2007, 23:18:21 »
Hiomakivi on valmistettu alumiinioksidista ja siinä kulkee urat, jotka helpottavat aineen poistoa.

Poissa (Piilotettu)

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 772
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #12 : 14-01-2007, 14:41:31 »
Enpä ole huomannut tuollaista eroa vesi- ja öljykivien välillä. Saattaa se niinkin olla, pitäis varmaan kokeilla kahdella samanlaisela taltalla että tuntuuko tuo omaan käteen.

Oikeastaan olen siirtynyt melkeen kokonaan öljykiviin. Vesikiville mulla ei ole kunnollista telinettä jolle ne saisi työpöydällä niin etteivät kuleksi pitkin pöytää. Toisekseen vesikivien kanssa turskatessa höyläpenkki on aina kuraa täynnä; vaikka oljykin leviää niin sen saa pyyhkäisemällä pois, kuraa pitää aina ruveta ihan pesemään. Ja kolmanneksi tykkään öljykiven tuntumasta eniten.

Mutta pitääpä ihan kokeilla, josko huomaan itse eron käytössä. Voisi motivoida tekemään sen kunnon kivikotelon niille vesikivillekin.

Tuo vesikivien liottelu on varmaan se mitä niille oikeesti pitäisi tehdä. Mulla vaan kun on tapana työtä tehdessä terottaa niitä teriä joko kaapista ottaessa tai siinä työn lomassa jos vehkeet alkaa tuntumaan tylsiltä. Jos kivet on esillä monta kertaa päivässä ex tempore sen mukaan onko terä kunnossa vai ei, niin se parin tunnin liottelu ei vaan käy. Jos työkseen terottaa niin sitten kyllä, mutta tossa työn lomassa käytännöllisyys tahtoo mennä niiden "oikeiden" tai parhaimpien työmenetelmien ohi.

Ootko Puuseppä oikonut sillä Nortonilla myös kovia luonnonkiviä tai carborundum-kiviä? Vesikivihän oikenee helposti ja nopeesti, mutta noiden luonnonkivien kanssa saa hinkata aika pitkään.

Pekka

P.S: Jos niitä roskiin lentäviä öljykiviä on liiaksi asti, niin täällä olis yksi ihan vapaaehtoinen loppusijoituspaikka niille :)
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa (Piilotettu)

  • Ylläpito
  • Viestejä: 3 772
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #13 : 14-01-2007, 21:10:47 »
Tuli muuten mieleen tossa verstaalla: Mitäs rautaa ne öljykiviä vierastavat veistoraudat on? Meinaan, terotin pitkästä aikaa öljykivellä jotain uudempaa talttaa joka oli A"-työkaluterästä (taikka jotain seosterästä joka tapauksessa) eikähän siitä taho tulla hyvää millään, mutta vesikivellä sen sai viimeisteltyä ihan hyvin. Melkeen kaikki mun taltat on kuitenkin vanhaa hiiliterästä.

Tolla nyt ei ollut sen "nihkeyden" kanssa sinänsä tekemistä, mutta kivillä ja terämateriaaleillakin näkyy olevan omat yhteytensä.

Pekka
Puutyöneuvoja ja propagandaa - http://www.sihistin.fi

Poissa (Piilotettu)

  • Viestejä: 119
Re: Keskustelua: Työkalujen teroittaminen
« Vastaus #14 : 14-01-2007, 21:32:33 »
Itse asiassa en ole oikonut sillä kuin yhden öljykiven, joka oli kova luonnonkivi.  Synteettisiä öljykiviä en ole oikonut sillä (vielä).
Ennen tämän oikomiskiven käyttöä aloitin teroittamisen yleensä karkealla öljykivellä, koska vesikivi kuluu niin vimmatusti, ja sitten sitä sai taas lasin kanssa oikoa. Ton oikasu kiven jälkeen oon oikeastaan siirtynyt pelkästään vesikiviin, koska oikominen tapahtuu sillä niin helposti. Mulle toi terottaminen on niin jatkuvaa kun käytän pääsääntöisesti kovia puita ( tammea,saarnea, jalavaa jne)